Jump to content

koituminen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

koitua +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkoi̯tuminen/, [ˈko̞i̯t̪uˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Hyphenation(key): koi‧tu‧mi‧nen

Noun

[edit]

koituminen

  1. verbal noun of koitua
    1. (~ + kohtaloksi) being someone's undoing or ruin
    2. (~ + parhaaksi) turning out for someone's best
    3. bringing, accruing (difficulties, advantages, etc.)

Declension

[edit]
Inflection of koituminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative koituminen koitumiset
genitive koitumisen koitumisten
koitumisien
partitive koitumista koitumisia
illative koitumiseen koitumisiin
singular plural
nominative koituminen koitumiset
accusative nom. koituminen koitumiset
gen. koitumisen
genitive koitumisen koitumisten
koitumisien
partitive koitumista koitumisia
inessive koitumisessa koitumisissa
elative koitumisesta koitumisista
illative koitumiseen koitumisiin
adessive koitumisella koitumisilla
ablative koitumiselta koitumisilta
allative koitumiselle koitumisille
essive koitumisena koitumisina
translative koitumiseksi koitumisiksi
abessive koitumisetta koitumisitta
instructive koitumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of koituminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)