kohautella

Finnish

Etymology

From kohauttaa +‎ -ella.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkohɑu̯telːɑˣ/, [ˈko̞ɦɑ̝u̯ˌt̪e̞lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -elːɑ
• Hyphenation^(key): ko‧hau‧tel‧la

Verb

kohautella

1. Synonym of kohauttaa

Conjugation

Inflection of kohautella (Kotus type 67*C/tulla, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kohauttelen	en kohauttele	1st sing.	olen kohautellut	en ole kohautellut
2nd sing.		kohauttelet	et kohauttele	2nd sing.	olet kohautellut	et ole kohautellut
3rd sing.		kohauttelee	ei kohauttele	3rd sing.	on kohautellut	ei ole kohautellut
1st plur.		kohauttelemme	emme kohauttele	1st plur.	olemme kohautelleet	emme ole kohautelleet
2nd plur.		kohauttelette	ette kohauttele	2nd plur.	olette kohautelleet	ette ole kohautelleet
3rd plur.		kohauttelevat	eivät kohauttele	3rd plur.	ovat kohautelleet	eivät ole kohautelleet
passive		kohautellaan	ei kohautella	passive	on kohauteltu	ei ole kohauteltu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kohauttelin	en kohautellut	1st sing.	olin kohautellut	en ollut kohautellut
2nd sing.		kohauttelit	et kohautellut	2nd sing.	olit kohautellut	et ollut kohautellut
3rd sing.		kohautteli	ei kohautellut	3rd sing.	oli kohautellut	ei ollut kohautellut
1st plur.		kohauttelimme	emme kohautelleet	1st plur.	olimme kohautelleet	emme olleet kohautelleet
2nd plur.		kohauttelitte	ette kohautelleet	2nd plur.	olitte kohautelleet	ette olleet kohautelleet
3rd plur.		kohauttelivat	eivät kohautelleet	3rd plur.	olivat kohautelleet	eivät olleet kohautelleet
passive		kohauteltiin	ei kohauteltu	passive	oli kohauteltu	ei ollut kohauteltu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kohauttelisin	en kohauttelisi	1st sing.	olisin kohautellut	en olisi kohautellut
2nd sing.		kohauttelisit	et kohauttelisi	2nd sing.	olisit kohautellut	et olisi kohautellut
3rd sing.		kohauttelisi	ei kohauttelisi	3rd sing.	olisi kohautellut	ei olisi kohautellut
1st plur.		kohauttelisimme	emme kohauttelisi	1st plur.	olisimme kohautelleet	emme olisi kohautelleet
2nd plur.		kohauttelisitte	ette kohauttelisi	2nd plur.	olisitte kohautelleet	ette olisi kohautelleet
3rd plur.		kohauttelisivat	eivät kohauttelisi	3rd plur.	olisivat kohautelleet	eivät olisi kohautelleet
passive		kohauteltaisiin	ei kohauteltaisi	passive	olisi kohauteltu	ei olisi kohauteltu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kohauttele	älä kohauttele	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kohautelkoon	älköön kohautelko	3rd sing.	olkoon kohautellut	älköön olko kohautellut
1st plur.		kohautelkaamme	älkäämme kohautelko	1st plur.	—	—
2nd plur.		kohautelkaa	älkää kohautelko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kohautelkoot	älkööt kohautelko	3rd plur.	olkoot kohautelleet	älkööt olko kohautelleet
passive		kohauteltakoon	älköön kohauteltako	passive	olkoon kohauteltu	älköön olko kohauteltu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kohautellen	en kohautelle	1st sing.	lienen kohautellut	en liene kohautellut
2nd sing.		kohautellet	et kohautelle	2nd sing.	lienet kohautellut	et liene kohautellut
3rd sing.		kohautellee	ei kohautelle	3rd sing.	lienee kohautellut	ei liene kohautellut
1st plur.		kohautellemme	emme kohautelle	1st plur.	lienemme kohautelleet	emme liene kohautelleet
2nd plur.		kohautellette	ette kohautelle	2nd plur.	lienette kohautelleet	ette liene kohautelleet
3rd plur.		kohautellevat	eivät kohautelle	3rd plur.	lienevät kohautelleet	eivät liene kohautelleet
passive		kohauteltaneen	ei kohauteltane	passive	lienee kohauteltu	ei liene kohauteltu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kohautella		present	kohautteleva	kohauteltava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kohautellakseni kohautellaksemme 2nd kohautellaksesi kohautellaksenne 3rd kohautellakseen kohautellaksensa		past	kohautellut	kohauteltu
2nd	inessive2	kohautellessa	kohauteltaessa	agent4	kohauttelema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kohautellessani kohautellessamme 2nd kohautellessasi kohautellessanne 3rd kohautellessaan kohautellessansa		negative	kohauttelematon
	instructive	kohautellen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	kohauttelemassa	—
	elative	kohauttelemasta	—
	illative	kohauttelemaan	—
	adessive	kohauttelemalla	—
	abessive	kohauttelematta	—
	instructive	kohautteleman	kohauteltaman
4th3	verbal noun	kohautteleminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kohauttelemaisillani kohauttelemaisillamme 2nd kohauttelemaisillasi kohauttelemaisillanne 3rd kohauttelemaisillaan kohauttelemaisillansa

Further reading

• “kohautella”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• haukotella