Jump to content

kiukuttaminen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kiukuttaa +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkiu̯kutːɑminen/, [ˈk̟iu̯kut̪̚ˌt̪ɑ̝mine̞n]
  • Rhymes: -ɑminen
  • Hyphenation(key): kiu‧kut‧ta‧mi‧nen

Noun

[edit]

kiukuttaminen

  1. verbal noun of kiukuttaa
    1. feeling annoyed or irritated

Declension

[edit]
Inflection of kiukuttaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kiukuttaminen kiukuttamiset
genitive kiukuttamisen kiukuttamisten
kiukuttamisien
partitive kiukuttamista kiukuttamisia
illative kiukuttamiseen kiukuttamisiin
singular plural
nominative kiukuttaminen kiukuttamiset
accusative nom. kiukuttaminen kiukuttamiset
gen. kiukuttamisen
genitive kiukuttamisen kiukuttamisten
kiukuttamisien
partitive kiukuttamista kiukuttamisia
inessive kiukuttamisessa kiukuttamisissa
elative kiukuttamisesta kiukuttamisista
illative kiukuttamiseen kiukuttamisiin
adessive kiukuttamisella kiukuttamisilla
ablative kiukuttamiselta kiukuttamisilta
allative kiukuttamiselle kiukuttamisille
essive kiukuttamisena kiukuttamisina
translative kiukuttamiseksi kiukuttamisiksi
abessive kiukuttamisetta kiukuttamisitta
instructive kiukuttamisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kiukuttaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)