kirahuttaa

Ingrian

Etymology

Onomatopoeic for the sound of clashing stone and metal. Akin to dialectal Finnish kirauttaa.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkirɑhutːɑː/, [ˈkirɑˌhutːɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkirɑhutːɑː/, [ˈkirɑˌhutːɑː]
• Rhymes: -utːɑː
• Hyphenation: ki‧ra‧hut‧taa

Verb

kirahuttaa

1. (transitive) to sharpen
   • 1916, Volmari Porkka, quoting Uljaana, “1285. Soikkola, Säätinä, III150”, in Väinö Salminen, V. Alava, editor, Suomen Kansan Vanhat Runot. Länsi-Inkerin runot‎^[1], volume III2, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, lines 113-114:

     Paimenpoika paitulain, // Kirahutti veistä kivvee.

     The herdsboy wearing a shirt, // Was sharpening his knive on the stone.

Conjugation

Conjugation of kirahuttaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kirahutan	en kirahuta	1st singular	oon kirahuttant, oon kirahuttanut	en oo kirahuttant, en oo kirahuttanut
2nd singular	kirahutat	et kirahuta	2nd singular	oot kirahuttant, oot kirahuttanut	et oo kirahuttant, et oo kirahuttanut
3rd singular	kirahuttaa	ei kirahuta	3rd singular	ono kirahuttant, ono kirahuttanut	ei oo kirahuttant, ei oo kirahuttanut
1st plural	kirahutamma	emmä kirahuta	1st plural	oomma kirahuttaneet	emmä oo kirahuttaneet
2nd plural	kirahutatta	että kirahuta	2nd plural	ootta kirahuttaneet	että oo kirahuttaneet
3rd plural	kirahuttaat1), kirahuttavat2), kirahutetaa	evät kirahuta, ei kirahuteta	3rd plural	ovat kirahuttaneet	evät oo kirahuttaneet, ei oo kirahutettu
impersonal	kirahutetaa	ei kirahuteta	impersonal	ono kirahutettu	ei oo kirahutettu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kirahutin	en kirahuttant, en kirahuttanut	1st singular	olin kirahuttant, olin kirahuttanut	en olt kirahuttant, en olt kirahuttanut
2nd singular	kirahutit	et kirahuttant, et kirahuttanut	2nd singular	olit kirahuttant, olit kirahuttanut	et olt kirahuttant, et olt kirahuttanut
3rd singular	kirahutti	ei kirahuttant, ei kirahuttanut	3rd singular	oli kirahuttant, oli kirahuttanut	ei olt kirahuttant, ei olt kirahuttanut
1st plural	kirahutimma	emmä kirahuttaneet	1st plural	olimma kirahuttaneet	emmä olleet kirahuttaneet
2nd plural	kirahutitta	että kirahuttaneet	2nd plural	olitta kirahuttaneet	että olleet kirahuttaneet
3rd plural	kirahuttiit1), kirahuttivat2), kirahutettii	evät kirahuttaneet, ei kirahutettu	3rd plural	olivat kirahuttaneet	evät olleet kirahuttaneet, ei olt kirahutettu
impersonal	kirahutettii	ei kirahutettu	impersonal	oli kirahutettu	ei olt kirahutettu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kirahuttaisin	en kirahuttais	1st singular	olisin kirahuttant, olisin kirahuttanut	en olis kirahuttant, en olis kirahuttanut
2nd singular	kirahuttaisit, kirahuttaist1)	et kirahuttais	2nd singular	olisit kirahuttant, olisit kirahuttanut	et olis kirahuttant, et olis kirahuttanut
3rd singular	kirahuttais	ei kirahuttais	3rd singular	olis kirahuttant, olis kirahuttanut	ei olis kirahuttant, ei olis kirahuttanut
1st plural	kirahuttaisimma	emmä kirahuttais	1st plural	olisimma kirahuttaneet	emmä olis kirahuttaneet
2nd plural	kirahuttaisitta	että kirahuttais	2nd plural	olisitta kirahuttaneet	että olis kirahuttaneet
3rd plural	kirahuttaisiit1), kirahuttaisivat2), kirahutettais	evät kirahuttais, ei kirahutettais	3rd plural	olisivat kirahuttaneet	evät olis kirahuttaneet, ei olis kirahutettu
impersonal	kirahutettais	ei kirahutettais	impersonal	olis kirahutettu	ei olis kirahutettu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	kirahuta	elä kirahuta	2nd singular	oo kirahuttant, oo kirahuttanut	elä oo kirahuttant, elä oo kirahuttanut
3rd singular	kirahuttakoo	elköö kirahuttako	3rd singular	olkoo kirahuttant, olkoo kirahuttanut	elköö olko kirahuttant, elköö olko kirahuttanut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	kirahuttakaa	elkää kirahuttako	2nd plural	olkaa kirahuttaneet	elkää olko kirahuttaneet
3rd plural	kirahuttakoot	elkööt kirahuttako, elköö kirahutettako	3rd plural	olkoot kirahuttaneet	elkööt olko kirahuttaneet, elköö olko kirahutettu
impersonal	kirahutettakkoo	elköö kirahutettako	impersonal	olkoo kirahutettu	elköö olko kirahutettu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	kirahuttanen	en kirahuttane
2nd singular	kirahuttanet	et kirahuttane
3rd singular	kirahuttanoo	ei kirahuttane
1st plural	kirahuttanemma	emmä kirahuttane
2nd plural	kirahuttanetta	että kirahuttane
3rd plural	kirahuttanoot	evät kirahuttane, ei kirahutettane
impersonal	kirahutettannoo	ei kirahutettane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		kirahuttaa	present	kirahuttava	kirahutettava
2nd	inessive	kirahuttajees	past	kirahuttant, kirahuttanut	kirahutettu
	instructive	kirahuttaen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (kirahuttakaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	kirahuttamaa
	inessive	kirahuttamaas
	elative	kirahuttamast
	abessive	kirahuttamata
4th	nominative	kirahuttamiin
	partitive	kirahuttamista, kirahuttamist

Synonyms

• (to sharpen): hiuttaa