kimaltaa

Finnish

Etymology

kim- +‎ -altaa; the root is probably borrowed from Old Norse skimi or earlier. Cognates include English shimmer and Swedish skimra.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkimɑltɑːˣ/, [ˈk̟imɑ̝l̪t̪ɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -imɑltɑː
• Syllabification^(key): ki‧mal‧taa

Verb

kimaltaa

1. (intransitive) to glitter

Conjugation

Inflection of kimaltaa (Kotus type 54*I/huutaa, lt-ll gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kimallan	en kimalla	1st sing.	olen kimaltanut	en ole kimaltanut
2nd sing.		kimallat	et kimalla	2nd sing.	olet kimaltanut	et ole kimaltanut
3rd sing.		kimaltaa	ei kimalla	3rd sing.	on kimaltanut	ei ole kimaltanut
1st plur.		kimallamme	emme kimalla	1st plur.	olemme kimaltaneet	emme ole kimaltaneet
2nd plur.		kimallatte	ette kimalla	2nd plur.	olette kimaltaneet	ette ole kimaltaneet
3rd plur.		kimaltavat	eivät kimalla	3rd plur.	ovat kimaltaneet	eivät ole kimaltaneet
passive		kimalletaan	ei kimalleta	passive	on kimallettu	ei ole kimallettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kimalsin	en kimaltanut	1st sing.	olin kimaltanut	en ollut kimaltanut
2nd sing.		kimalsit	et kimaltanut	2nd sing.	olit kimaltanut	et ollut kimaltanut
3rd sing.		kimalsi	ei kimaltanut	3rd sing.	oli kimaltanut	ei ollut kimaltanut
1st plur.		kimalsimme	emme kimaltaneet	1st plur.	olimme kimaltaneet	emme olleet kimaltaneet
2nd plur.		kimalsitte	ette kimaltaneet	2nd plur.	olitte kimaltaneet	ette olleet kimaltaneet
3rd plur.		kimalsivat	eivät kimaltaneet	3rd plur.	olivat kimaltaneet	eivät olleet kimaltaneet
passive		kimallettiin	ei kimallettu	passive	oli kimallettu	ei ollut kimallettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kimaltaisin	en kimaltaisi	1st sing.	olisin kimaltanut	en olisi kimaltanut
2nd sing.		kimaltaisit	et kimaltaisi	2nd sing.	olisit kimaltanut	et olisi kimaltanut
3rd sing.		kimaltaisi	ei kimaltaisi	3rd sing.	olisi kimaltanut	ei olisi kimaltanut
1st plur.		kimaltaisimme	emme kimaltaisi	1st plur.	olisimme kimaltaneet	emme olisi kimaltaneet
2nd plur.		kimaltaisitte	ette kimaltaisi	2nd plur.	olisitte kimaltaneet	ette olisi kimaltaneet
3rd plur.		kimaltaisivat	eivät kimaltaisi	3rd plur.	olisivat kimaltaneet	eivät olisi kimaltaneet
passive		kimallettaisiin	ei kimallettaisi	passive	olisi kimallettu	ei olisi kimallettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kimalla	älä kimalla	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kimaltakoon	älköön kimaltako	3rd sing.	olkoon kimaltanut	älköön olko kimaltanut
1st plur.		kimaltakaamme	älkäämme kimaltako	1st plur.	—	—
2nd plur.		kimaltakaa	älkää kimaltako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kimaltakoot	älkööt kimaltako	3rd plur.	olkoot kimaltaneet	älkööt olko kimaltaneet
passive		kimallettakoon	älköön kimallettako	passive	olkoon kimallettu	älköön olko kimallettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kimaltanen	en kimaltane	1st sing.	lienen kimaltanut	en liene kimaltanut
2nd sing.		kimaltanet	et kimaltane	2nd sing.	lienet kimaltanut	et liene kimaltanut
3rd sing.		kimaltanee	ei kimaltane	3rd sing.	lienee kimaltanut	ei liene kimaltanut
1st plur.		kimaltanemme	emme kimaltane	1st plur.	lienemme kimaltaneet	emme liene kimaltaneet
2nd plur.		kimaltanette	ette kimaltane	2nd plur.	lienette kimaltaneet	ette liene kimaltaneet
3rd plur.		kimaltanevat	eivät kimaltane	3rd plur.	lienevät kimaltaneet	eivät liene kimaltaneet
passive		kimallettaneen	ei kimallettane	passive	lienee kimallettu	ei liene kimallettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kimaltaa		present	kimaltava	kimallettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kimaltaakseni kimaltaaksemme 2nd kimaltaaksesi kimaltaaksenne 3rd kimaltaakseen kimaltaaksensa		past	kimaltanut	kimallettu
2nd	inessive2	kimaltaessa	kimallettaessa	agent4	kimaltama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kimaltaessani kimaltaessamme 2nd kimaltaessasi kimaltaessanne 3rd kimaltaessaan kimaltaessansa		negative	kimaltamaton
	instructive	kimaltaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. * The third-person singular indicative form kimaltaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	kimaltamassa	—
	elative	kimaltamasta	—
	illative	kimaltamaan	—
	adessive	kimaltamalla	—
	abessive	kimaltamatta	—
	instructive	kimaltaman	kimallettaman
4th3	verbal noun	kimaltaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kimaltamaisillani kimaltamaisillamme 2nd kimaltamaisillasi kimaltamaisillanne 3rd kimaltamaisillaan kimaltamaisillansa

Derived terms

nouns

• kimalle
• kimallus

 

verbs

• kimallella
• kimmeltää

 

Further reading

• “kimaltaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• laktaami