kiinnipidin

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kiinni +‎ pidin

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkiːnːiˣˌpidin/, [ˈk̟iːnːip̚ˌpidin]
  • Rhymes: -idin
  • Hyphenation(key): kiinni‧pidin

Noun

[edit]

kiinnipidin

  1. Synonym of kiinnike.

Declension

[edit]
Inflection of kiinnipidin (Kotus type 33*F/kytkin, t-d gradation)
nominative kiinnipidin kiinnipitimet
genitive kiinnipitimen kiinnipitimien
kiinnipidinten
partitive kiinnipidintä kiinnipitimiä
illative kiinnipitimeen kiinnipitimiin
singular plural
nominative kiinnipidin kiinnipitimet
accusative nom. kiinnipidin kiinnipitimet
gen. kiinnipitimen
genitive kiinnipitimen kiinnipitimien
kiinnipidinten
partitive kiinnipidintä kiinnipitimiä
inessive kiinnipitimessä kiinnipitimissä
elative kiinnipitimestä kiinnipitimistä
illative kiinnipitimeen kiinnipitimiin
adessive kiinnipitimellä kiinnipitimillä
ablative kiinnipitimeltä kiinnipitimiltä
allative kiinnipitimelle kiinnipitimille
essive kiinnipitimenä kiinnipitiminä
translative kiinnipitimeksi kiinnipitimiksi
abessive kiinnipitimettä kiinnipitimittä
instructive kiinnipitimin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kiinnipidin (Kotus type 33*F/kytkin, t-d gradation)

Further reading

[edit]