Jump to content

kiihottuminen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kiihottua +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkiːhotːuminen/, [ˈk̟iːɦo̞t̪̚ˌt̪umine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Hyphenation(key): kii‧hot‧tu‧mi‧nen

Noun

[edit]

kiihottuminen

  1. verbal noun of kiihottua
    1. being/becoming aroused

Declension

[edit]
Inflection of kiihottuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kiihottuminen kiihottumiset
genitive kiihottumisen kiihottumisten
kiihottumisien
partitive kiihottumista kiihottumisia
illative kiihottumiseen kiihottumisiin
singular plural
nominative kiihottuminen kiihottumiset
accusative nom. kiihottuminen kiihottumiset
gen. kiihottumisen
genitive kiihottumisen kiihottumisten
kiihottumisien
partitive kiihottumista kiihottumisia
inessive kiihottumisessa kiihottumisissa
elative kiihottumisesta kiihottumisista
illative kiihottumiseen kiihottumisiin
adessive kiihottumisella kiihottumisilla
ablative kiihottumiselta kiihottumisilta
allative kiihottumiselle kiihottumisille
essive kiihottumisena kiihottumisina
translative kiihottumiseksi kiihottumisiksi
abessive kiihottumisetta kiihottumisitta
instructive kiihottumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kiihottuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

Derived terms

[edit]
compounds