kiidättäminen

Finnish

Etymology

kiidättää +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkiːdætːæminen/, [ˈk̟iːdæt̪̚ˌt̪æmine̞n]
• Rhymes: -æminen
• Hyphenation^(key): kii‧dät‧tä‧mi‧nen

Noun

kiidättäminen

1. verbal noun of kiidättää
   1. rushing (transporting or carrying someone or something with speed)

Declension

Inflection of kiidättäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		kiidättäminen	kiidättämiset
genitive		kiidättämisen	kiidättämisten kiidättämisien
partitive		kiidättämistä	kiidättämisiä
illative		kiidättämiseen	kiidättämisiin
		singular	plural
nominative		kiidättäminen	kiidättämiset
accusative	nom.	kiidättäminen	kiidättämiset
	gen.	kiidättämisen
genitive		kiidättämisen	kiidättämisten kiidättämisien
partitive		kiidättämistä	kiidättämisiä
inessive		kiidättämisessä	kiidättämisissä
elative		kiidättämisestä	kiidättämisistä
illative		kiidättämiseen	kiidättämisiin
adessive		kiidättämisellä	kiidättämisillä
ablative		kiidättämiseltä	kiidättämisiltä
allative		kiidättämiselle	kiidättämisille
essive		kiidättämisenä	kiidättämisinä
translative		kiidättämiseksi	kiidättämisiksi
abessive		kiidättämisettä	kiidättämisittä
instructive		—	kiidättämisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kiidättäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kiidättämiseni kiidättämiseni accusative nom. kiidättämiseni kiidättämiseni gen. kiidättämiseni genitive kiidättämiseni kiidättämisteni kiidättämisieni partitive kiidättämistäni kiidättämisiäni inessive kiidättämisessäni kiidättämisissäni elative kiidättämisestäni kiidättämisistäni illative kiidättämiseeni kiidättämisiini adessive kiidättämiselläni kiidättämisilläni ablative kiidättämiseltäni kiidättämisiltäni allative kiidättämiselleni kiidättämisilleni essive kiidättämisenäni kiidättämisinäni translative kiidättämisekseni kiidättämisikseni abessive kiidättämisettäni kiidättämisittäni instructive — — comitative — kiidättämisineni second-person singular possessor singular plural nominative kiidättämisesi kiidättämisesi accusative nom. kiidättämisesi kiidättämisesi gen. kiidättämisesi genitive kiidättämisesi kiidättämistesi kiidättämisiesi partitive kiidättämistäsi kiidättämisiäsi inessive kiidättämisessäsi kiidättämisissäsi elative kiidättämisestäsi kiidättämisistäsi illative kiidättämiseesi kiidättämisiisi adessive kiidättämiselläsi kiidättämisilläsi ablative kiidättämiseltäsi kiidättämisiltäsi allative kiidättämisellesi kiidättämisillesi essive kiidättämisenäsi kiidättämisinäsi translative kiidättämiseksesi kiidättämisiksesi abessive kiidättämisettäsi kiidättämisittäsi instructive — — comitative — kiidättämisinesi first-person plural possessor singular plural nominative kiidättämisemme kiidättämisemme accusative nom. kiidättämisemme kiidättämisemme gen. kiidättämisemme genitive kiidättämisemme kiidättämistemme kiidättämisiemme partitive kiidättämistämme kiidättämisiämme inessive kiidättämisessämme kiidättämisissämme elative kiidättämisestämme kiidättämisistämme illative kiidättämiseemme kiidättämisiimme adessive kiidättämisellämme kiidättämisillämme ablative kiidättämiseltämme kiidättämisiltämme allative kiidättämisellemme kiidättämisillemme essive kiidättämisenämme kiidättämisinämme translative kiidättämiseksemme kiidättämisiksemme abessive kiidättämisettämme kiidättämisittämme instructive — — comitative — kiidättämisinemme second-person plural possessor singular plural nominative kiidättämisenne kiidättämisenne accusative nom. kiidättämisenne kiidättämisenne gen. kiidättämisenne genitive kiidättämisenne kiidättämistenne kiidättämisienne partitive kiidättämistänne kiidättämisiänne inessive kiidättämisessänne kiidättämisissänne elative kiidättämisestänne kiidättämisistänne illative kiidättämiseenne kiidättämisiinne adessive kiidättämisellänne kiidättämisillänne ablative kiidättämiseltänne kiidättämisiltänne allative kiidättämisellenne kiidättämisillenne essive kiidättämisenänne kiidättämisinänne translative kiidättämiseksenne kiidättämisiksenne abessive kiidättämisettänne kiidättämisittänne instructive — — comitative — kiidättämisinenne third-person possessor singular plural nominative kiidättämisensä kiidättämisensä accusative nom. kiidättämisensä kiidättämisensä gen. kiidättämisensä genitive kiidättämisensä kiidättämistensä kiidättämisiensä partitive kiidättämistään kiidättämistänsä kiidättämisiään kiidättämisiänsä inessive kiidättämisessään kiidättämisessänsä kiidättämisissään kiidättämisissänsä elative kiidättämisestään kiidättämisestänsä kiidättämisistään kiidättämisistänsä illative kiidättämiseensä kiidättämisiinsä adessive kiidättämisellään kiidättämisellänsä kiidättämisillään kiidättämisillänsä ablative kiidättämiseltään kiidättämiseltänsä kiidättämisiltään kiidättämisiltänsä allative kiidättämiselleen kiidättämisellensä kiidättämisilleen kiidättämisillensä essive kiidättämisenään kiidättämisenänsä kiidättämisinään kiidättämisinänsä translative kiidättämisekseen kiidättämiseksensä kiidättämisikseen kiidättämisiksensä abessive kiidättämisettään kiidättämisettänsä kiidättämisittään kiidättämisittänsä instructive — — comitative — kiidättämisineen kiidättämisinensä