kihlattu

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkihlɑtːu(ˣ)/, [ˈk̟içlɑ̝t̪ːu(ʔ)]
• Rhymes: -ihlɑtːu
• Hyphenation^(key): kih‧lat‧tu

Noun

kihlattu

1. betrothed; fiancée (female), fiancé (male) (person engaged to be married)

   Peruin häät, koska kihlattuni ei halunnut näyttää minulle pankkitiliään.

   I canceled the wedding, because my betrothed didn't want to show his bank account to me.

Usage notes

• This term is seldom used in plural; an engaged couple is kihlapari in Finnish.

Declension

Inflection of kihlattu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
nominative		kihlattu	kihlatut
genitive		kihlatun	kihlattujen
partitive		kihlattua	kihlattuja
illative		kihlattuun	kihlattuihin
		singular	plural
nominative		kihlattu	kihlatut
accusative	nom.	kihlattu	kihlatut
	gen.	kihlatun
genitive		kihlatun	kihlattujen
partitive		kihlattua	kihlattuja
inessive		kihlatussa	kihlatuissa
elative		kihlatusta	kihlatuista
illative		kihlattuun	kihlattuihin
adessive		kihlatulla	kihlatuilla
ablative		kihlatulta	kihlatuilta
allative		kihlatulle	kihlatuille
essive		kihlattuna	kihlattuina
translative		kihlatuksi	kihlatuiksi
abessive		kihlatutta	kihlatuitta
instructive		—	kihlatuin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kihlattu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kihlattuni kihlattuni accusative nom. kihlattuni kihlattuni gen. kihlattuni genitive kihlattuni kihlattujeni partitive kihlattuani kihlattujani inessive kihlatussani kihlatuissani elative kihlatustani kihlatuistani illative kihlattuuni kihlattuihini adessive kihlatullani kihlatuillani ablative kihlatultani kihlatuiltani allative kihlatulleni kihlatuilleni essive kihlattunani kihlattuinani translative kihlatukseni kihlatuikseni abessive kihlatuttani kihlatuittani instructive — — comitative — kihlattuineni second-person singular possessor singular plural nominative kihlattusi kihlattusi accusative nom. kihlattusi kihlattusi gen. kihlattusi genitive kihlattusi kihlattujesi partitive kihlattuasi kihlattujasi inessive kihlatussasi kihlatuissasi elative kihlatustasi kihlatuistasi illative kihlattuusi kihlattuihisi adessive kihlatullasi kihlatuillasi ablative kihlatultasi kihlatuiltasi allative kihlatullesi kihlatuillesi essive kihlattunasi kihlattuinasi translative kihlatuksesi kihlatuiksesi abessive kihlatuttasi kihlatuittasi instructive — — comitative — kihlattuinesi first-person plural possessor singular plural nominative kihlattumme kihlattumme accusative nom. kihlattumme kihlattumme gen. kihlattumme genitive kihlattumme kihlattujemme partitive kihlattuamme kihlattujamme inessive kihlatussamme kihlatuissamme elative kihlatustamme kihlatuistamme illative kihlattuumme kihlattuihimme adessive kihlatullamme kihlatuillamme ablative kihlatultamme kihlatuiltamme allative kihlatullemme kihlatuillemme essive kihlattunamme kihlattuinamme translative kihlatuksemme kihlatuiksemme abessive kihlatuttamme kihlatuittamme instructive — — comitative — kihlattuinemme second-person plural possessor singular plural nominative kihlattunne kihlattunne accusative nom. kihlattunne kihlattunne gen. kihlattunne genitive kihlattunne kihlattujenne partitive kihlattuanne kihlattujanne inessive kihlatussanne kihlatuissanne elative kihlatustanne kihlatuistanne illative kihlattuunne kihlattuihinne adessive kihlatullanne kihlatuillanne ablative kihlatultanne kihlatuiltanne allative kihlatullenne kihlatuillenne essive kihlattunanne kihlattuinanne translative kihlatuksenne kihlatuiksenne abessive kihlatuttanne kihlatuittanne instructive — — comitative — kihlattuinenne third-person possessor singular plural nominative kihlattunsa kihlattunsa accusative nom. kihlattunsa kihlattunsa gen. kihlattunsa genitive kihlattunsa kihlattujensa partitive kihlattuaan kihlattuansa kihlattujaan kihlattujansa inessive kihlatussaan kihlatussansa kihlatuissaan kihlatuissansa elative kihlatustaan kihlatustansa kihlatuistaan kihlatuistansa illative kihlattuunsa kihlattuihinsa adessive kihlatullaan kihlatullansa kihlatuillaan kihlatuillansa ablative kihlatultaan kihlatultansa kihlatuiltaan kihlatuiltansa allative kihlatulleen kihlatullensa kihlatuilleen kihlatuillensa essive kihlattunaan kihlattunansa kihlattuinaan kihlattuinansa translative kihlatukseen kihlatuksensa kihlatuikseen kihlatuiksensa abessive kihlatuttaan kihlatuttansa kihlatuittaan kihlatuittansa instructive — — comitative — kihlattuineen kihlattuinensa

Synonyms

• kihlakumppani (esp. in legal context)
• morsian (“fiancée”), sulhanen (“fiancé”)

Participle

kihlattu

1. past passive participle of kihlata

Verb

kihlattu

1. past passive indicative connegative of kihlata

Further reading

• “kihlattu”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02