kielʹ

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Ludian

[edit]

Etymology

[edit]

From Proto-Finnic *keeli. Cognates include Finnish kieli and Veps kel'.

Pronunciation

[edit]

Noun

[edit]

kielʹ

  1. tongue
  2. language
  3. string

Declension

[edit]
Declension of kielʹ (Type 3/uni, no gradation)
singular plural
nominative kielʹ kieled
genitive kielen kieliden
partitive kielt kielid
illative kieleh kielihe
inessive kieles kieliš
elative kielespiä kielišpiä
allative kielele kielile
adessive kielel kielil
ablative kielelpiä kielilpiä
translative kieleks kielikš
essive kielen kielin
abessive kieleta kielita
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)

References

[edit]
  • Juho Kujola (1944) Lyydiläismurteiden sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 129
  • M. Pahomov (2022) “kielʹ”, in Lüüdi-venän, venä-lüüdin sanakirdʹ[1], Helsinki: Lüüdilaine Siebr, →ISBN, page 68