kertominen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kertoa +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkertominen/, [ˈk̟e̞rt̪o̞ˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): ker‧to‧mi‧nen

Noun

[edit]

kertominen

  1. verbal noun of kertoa
    1. telling
    2. multiplying

Declension

[edit]
Inflection of kertominen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kertominen kertomiset
genitive kertomisen kertomisten
kertomisien
partitive kertomista kertomisia
illative kertomiseen kertomisiin
singular plural
nominative kertominen kertomiset
accusative nom. kertominen kertomiset
gen. kertomisen
genitive kertomisen kertomisten
kertomisien
partitive kertomista kertomisia
inessive kertomisessa kertomisissa
elative kertomisesta kertomisista
illative kertomiseen kertomisiin
adessive kertomisella kertomisilla
ablative kertomiselta kertomisilta
allative kertomiselle kertomisille
essive kertomisena kertomisina
translative kertomiseksi kertomisiksi
abessive kertomisetta kertomisitta
instructive kertomisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kertominen (Kotus type 38/nainen, no gradation)