Jump to content

kertautuminen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kertautua +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkertɑu̯tuminen/, [ˈk̟e̞rt̪ɑ̝u̯ˌt̪umine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Hyphenation(key): ker‧tau‧tu‧mi‧nen

Noun

[edit]

kertautuminen

  1. verbal noun of kertautua
    1. recurring

Declension

[edit]
Inflection of kertautuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kertautuminen kertautumiset
genitive kertautumisen kertautumisten
kertautumisien
partitive kertautumista kertautumisia
illative kertautumiseen kertautumisiin
singular plural
nominative kertautuminen kertautumiset
accusative nom. kertautuminen kertautumiset
gen. kertautumisen
genitive kertautumisen kertautumisten
kertautumisien
partitive kertautumista kertautumisia
inessive kertautumisessa kertautumisissa
elative kertautumisesta kertautumisista
illative kertautumiseen kertautumisiin
adessive kertautumisella kertautumisilla
ablative kertautumiselta kertautumisilta
allative kertautumiselle kertautumisille
essive kertautumisena kertautumisina
translative kertautumiseksi kertautumisiksi
abessive kertautumisetta kertautumisitta
instructive kertautumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kertautuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)