Jump to content

kelto

From Wiktionary, the free dictionary
See also: keltő

Ingrian

[edit]

Etymology

[edit]

From kelta (yellow) +‎ -o.

Pronunciation

[edit]

Noun

[edit]

kelto

  1. (folk poetic) Synonym of keltain (yellow)
    • 1915, Volmari Porkka, quoting Oute Loan kylästä, “1140. Soikkola, Tarinaisi, III2”, in Väinö Salminen, editor, Suomen Kansan Vanhat Runot. Länsi-Inkerin runot[1], volume III1, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, lines 11-12:
      Toisen mättään punnaisen, // Kolmas kelloin karvalliin.
      A second red hillock, // The third one [was] yellow-coloured.

Declension

[edit]
Declension of kelto (type 4/koivu, lt-ll gradation)
singular plural
nominative kelto kellot
genitive kellon keltoin, keltoloin
partitive keltoa keltoja, keltoloja
illative keltoo keltoi, keltoloihe
inessive kelloos kellois, keltolois
elative kellost kelloist, keltoloist
allative kellolle kelloille, keltoloille
adessive kellool kelloil, keltoloil
ablative kellolt kelloilt, keltoloilt
translative kelloks kelloiks, keltoloiks
essive keltonna, keltoon keltoinna, keltoloinna, keltoin, keltoloin
exessive1) keltont keltoint, keltoloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.