kellauttaminen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kellauttaa +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkelːɑutːɑminen/, [ˈk̟e̞lːɑ̝ˌut̪ːɑ̝ˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): kel‧la‧ut‧ta‧mi‧nen

Noun

[edit]

kellauttaminen

  1. verbal noun of kellauttaa
    1. causing to fall over (quickly and lightly)

Declension

[edit]
Inflection of kellauttaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kellauttaminen kellauttamiset
genitive kellauttamisen kellauttamisten
kellauttamisien
partitive kellauttamista kellauttamisia
illative kellauttamiseen kellauttamisiin
singular plural
nominative kellauttaminen kellauttamiset
accusative nom. kellauttaminen kellauttamiset
gen. kellauttamisen
genitive kellauttamisen kellauttamisten
kellauttamisien
partitive kellauttamista kellauttamisia
inessive kellauttamisessa kellauttamisissa
elative kellauttamisesta kellauttamisista
illative kellauttamiseen kellauttamisiin
adessive kellauttamisella kellauttamisilla
ablative kellauttamiselta kellauttamisilta
allative kellauttamiselle kellauttamisille
essive kellauttamisena kellauttamisina
translative kellauttamiseksi kellauttamisiksi
abessive kellauttamisetta kellauttamisitta
instructive kellauttamisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kellauttaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)