kelkkailu

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kelkkailla +‎ -u

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkelkːɑi̯lu/, [ˈk̟e̞lkːɑ̝i̯lu]
  • Rhymes: -elkːɑilu
  • Syllabification(key): kelk‧kai‧lu

Noun

[edit]

kelkkailu

  1. sledding
  2. bobsledding

Declension

[edit]
Inflection of kelkkailu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative kelkkailu kelkkailut
genitive kelkkailun kelkkailujen
kelkkailuiden
kelkkailuitten
partitive kelkkailua kelkkailuja
kelkkailuita
illative kelkkailuun kelkkailuihin
singular plural
nominative kelkkailu kelkkailut
accusative nom. kelkkailu kelkkailut
gen. kelkkailun
genitive kelkkailun kelkkailujen
kelkkailuiden
kelkkailuitten
partitive kelkkailua kelkkailuja
kelkkailuita
inessive kelkkailussa kelkkailuissa
elative kelkkailusta kelkkailuista
illative kelkkailuun kelkkailuihin
adessive kelkkailulla kelkkailuilla
ablative kelkkailulta kelkkailuilta
allative kelkkailulle kelkkailuille
essive kelkkailuna kelkkailuina
translative kelkkailuksi kelkkailuiksi
abessive kelkkailutta kelkkailuitta
instructive kelkkailuin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kelkkailu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]