keko

Basque

Noun

keko

1. locative singular of ke

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *këko. Related to Karelian keko, Ludian keko and Veps kego.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkeko/, [ˈk̟e̞ko̞]
• Rhymes: -eko
• Hyphenation^(key): ke‧ko

Noun

keko

1. stack (large pile of hay, grain, straw, or the like, larger at the bottom than the top)
2. mound, anthill

   Synonym: muurahaiskeko

3. (computing theory) heap (data structure)
4. (programming) heap (area of memory, contrasted to the stack)

Declension

Inflection of keko (Kotus type 1*D/valo, k-∅ gradation)
nominative		keko	keot
genitive		keon	kekojen
partitive		kekoa	kekoja
illative		kekoon	kekoihin
		singular	plural
nominative		keko	keot
accusative	nom.	keko	keot
	gen.	keon
genitive		keon	kekojen
partitive		kekoa	kekoja
inessive		keossa	keoissa
elative		keosta	keoista
illative		kekoon	kekoihin
adessive		keolla	keoilla
ablative		keolta	keoilta
allative		keolle	keoille
essive		kekona	kekoina
translative		keoksi	keoiksi
abessive		keotta	keoitta
instructive		—	keoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of keko (Kotus type 1*D/valo, k-∅ gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kekoni kekoni accusative nom. kekoni kekoni gen. kekoni genitive kekoni kekojeni partitive kekoani kekojani inessive keossani keoissani elative keostani keoistani illative kekooni kekoihini adessive keollani keoillani ablative keoltani keoiltani allative keolleni keoilleni essive kekonani kekoinani translative keokseni keoikseni abessive keottani keoittani instructive — — comitative — kekoineni second-person singular possessor singular plural nominative kekosi kekosi accusative nom. kekosi kekosi gen. kekosi genitive kekosi kekojesi partitive kekoasi kekojasi inessive keossasi keoissasi elative keostasi keoistasi illative kekoosi kekoihisi adessive keollasi keoillasi ablative keoltasi keoiltasi allative keollesi keoillesi essive kekonasi kekoinasi translative keoksesi keoiksesi abessive keottasi keoittasi instructive — — comitative — kekoinesi first-person plural possessor singular plural nominative kekomme kekomme accusative nom. kekomme kekomme gen. kekomme genitive kekomme kekojemme partitive kekoamme kekojamme inessive keossamme keoissamme elative keostamme keoistamme illative kekoomme kekoihimme adessive keollamme keoillamme ablative keoltamme keoiltamme allative keollemme keoillemme essive kekonamme kekoinamme translative keoksemme keoiksemme abessive keottamme keoittamme instructive — — comitative — kekoinemme second-person plural possessor singular plural nominative kekonne kekonne accusative nom. kekonne kekonne gen. kekonne genitive kekonne kekojenne partitive kekoanne kekojanne inessive keossanne keoissanne elative keostanne keoistanne illative kekoonne kekoihinne adessive keollanne keoillanne ablative keoltanne keoiltanne allative keollenne keoillenne essive kekonanne kekoinanne translative keoksenne keoiksenne abessive keottanne keoittanne instructive — — comitative — kekoinenne third-person possessor singular plural nominative kekonsa kekonsa accusative nom. kekonsa kekonsa gen. kekonsa genitive kekonsa kekojensa partitive kekoaan kekoansa kekojaan kekojansa inessive keossaan keossansa keoissaan keoissansa elative keostaan keostansa keoistaan keoistansa illative kekoonsa kekoihinsa adessive keollaan keollansa keoillaan keoillansa ablative keoltaan keoltansa keoiltaan keoiltansa allative keolleen keollensa keoilleen keoillensa essive kekonaan kekonansa kekoinaan kekoinansa translative keokseen keoksensa keoikseen keoiksensa abessive keottaan keottansa keoittaan keoittansa instructive — — comitative — kekoineen kekoinensa

Synonyms

• (anthill): muurahaiskeko

Derived terms

• Kekola
• keota

 

compounds

• aksonikeko
• kekokana
• kekomuisti
• kekomuurahainen
• muurahaiskeko
• termiittikeko
• unikeko

 

Further reading

• “keko”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Ingrian

Keko heinää.

Etymology

From Proto-Finnic *këko. Cognates include Finnish keko and Veps keko.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkeko/, [ˈke̞ko̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkeko/, [ˈke̞ɡ̊o̞]
• Rhymes: -eko
• Hyphenation: ke‧ko

Noun

keko

1. stack

Declension

Declension of keko (type 4/koivu, k- gradation, gemination)
	singular	plural
nominative	keko	keot
genitive	keon	kekkoin, kekoloin
partitive	kekkoa	kekoja, kekoloja
illative	kekkoo	kekkoi, kekoloihe
inessive	keos	keois, kekolois
elative	keost	keoist, kekoloist
allative	keolle	keoille, kekoloille
adessive	keol	keoil, kekoloil
ablative	keolt	keoilt, kekoloilt
translative	keoks	keoiks, kekoloiks
essive	kekonna, kekkoon	kekoinna, kekoloinna, kekkoin, kekoloin
exessive1)	kekont	kekoint, kekoloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• heinäkeko
• kagrakeko
• turvekeko

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 149