keilata

Finnish

Etymology

keila (“tenpin; beam of light”) +‎ -ta

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkei̯lɑtɑˣ/, [ˈk̟e̞i̯lɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -eilɑtɑ
• Syllabification^(key): kei‧la‧ta

Verb

keilata

1. to bowl (to play bowling)
2. to cast light (such as a laser or searchlight)
3. to scan

Conjugation

Inflection of keilata (Kotus type 73/salata, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keilaan	en keilaa	1st sing.	olen keilannut	en ole keilannut
2nd sing.		keilaat	et keilaa	2nd sing.	olet keilannut	et ole keilannut
3rd sing.		keilaa	ei keilaa	3rd sing.	on keilannut	ei ole keilannut
1st plur.		keilaamme	emme keilaa	1st plur.	olemme keilanneet	emme ole keilanneet
2nd plur.		keilaatte	ette keilaa	2nd plur.	olette keilanneet	ette ole keilanneet
3rd plur.		keilaavat	eivät keilaa	3rd plur.	ovat keilanneet	eivät ole keilanneet
passive		keilataan	ei keilata	passive	on keilattu	ei ole keilattu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keilasin	en keilannut	1st sing.	olin keilannut	en ollut keilannut
2nd sing.		keilasit	et keilannut	2nd sing.	olit keilannut	et ollut keilannut
3rd sing.		keilasi	ei keilannut	3rd sing.	oli keilannut	ei ollut keilannut
1st plur.		keilasimme	emme keilanneet	1st plur.	olimme keilanneet	emme olleet keilanneet
2nd plur.		keilasitte	ette keilanneet	2nd plur.	olitte keilanneet	ette olleet keilanneet
3rd plur.		keilasivat	eivät keilanneet	3rd plur.	olivat keilanneet	eivät olleet keilanneet
passive		keilattiin	ei keilattu	passive	oli keilattu	ei ollut keilattu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keilaisin	en keilaisi	1st sing.	olisin keilannut	en olisi keilannut
2nd sing.		keilaisit	et keilaisi	2nd sing.	olisit keilannut	et olisi keilannut
3rd sing.		keilaisi	ei keilaisi	3rd sing.	olisi keilannut	ei olisi keilannut
1st plur.		keilaisimme	emme keilaisi	1st plur.	olisimme keilanneet	emme olisi keilanneet
2nd plur.		keilaisitte	ette keilaisi	2nd plur.	olisitte keilanneet	ette olisi keilanneet
3rd plur.		keilaisivat	eivät keilaisi	3rd plur.	olisivat keilanneet	eivät olisi keilanneet
passive		keilattaisiin	ei keilattaisi	passive	olisi keilattu	ei olisi keilattu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		keilaa	älä keilaa	2nd sing.	—	—
3rd sing.		keilatkoon	älköön keilatko	3rd sing.	olkoon keilannut	älköön olko keilannut
1st plur.		keilatkaamme	älkäämme keilatko	1st plur.	—	—
2nd plur.		keilatkaa	älkää keilatko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		keilatkoot	älkööt keilatko	3rd plur.	olkoot keilanneet	älkööt olko keilanneet
passive		keilattakoon	älköön keilattako	passive	olkoon keilattu	älköön olko keilattu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keilannen	en keilanne	1st sing.	lienen keilannut	en liene keilannut
2nd sing.		keilannet	et keilanne	2nd sing.	lienet keilannut	et liene keilannut
3rd sing.		keilannee	ei keilanne	3rd sing.	lienee keilannut	ei liene keilannut
1st plur.		keilannemme	emme keilanne	1st plur.	lienemme keilanneet	emme liene keilanneet
2nd plur.		keilannette	ette keilanne	2nd plur.	lienette keilanneet	ette liene keilanneet
3rd plur.		keilannevat	eivät keilanne	3rd plur.	lienevät keilanneet	eivät liene keilanneet
passive		keilattaneen	ei keilattane	passive	lienee keilattu	ei liene keilattu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		keilata		present	keilaava	keilattava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st keilatakseni keilataksemme 2nd keilataksesi keilataksenne 3rd keilatakseen keilataksensa		past	keilannut	keilattu
2nd	inessive2	keilatessa	keilattaessa	agent4	keilaama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st keilatessani keilatessamme 2nd keilatessasi keilatessanne 3rd keilatessaan keilatessansa		negative	keilaamaton
	instructive	keilaten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	keilaamassa	—
	elative	keilaamasta	—
	illative	keilaamaan	—
	adessive	keilaamalla	—
	abessive	keilaamatta	—
	instructive	keilaaman	keilattaman
4th3	verbal noun	keilaaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st keilaamaisillani keilaamaisillamme 2nd keilaamaisillasi keilaamaisillanne 3rd keilaamaisillaan keilaamaisillansa

Derived terms

• keilaaja
• keilaaminen
• keilailla
• keilain
• keilaus

 

Further reading

• “keilata”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• kaitale, kalatie, leikata