Jump to content

keikaus

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

keika- +‎ -us

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkei̯kɑus/, [ˈk̟e̞i̯kɑ̝us̠]
  • Rhymes: -eikɑus
  • Hyphenation(key): kei‧ka‧us

Noun

[edit]

keikaus

  1. Synonym of keikahdus

Declension

[edit]
Inflection of keikaus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative keikaus keikaukset
genitive keikauksen keikausten
keikauksien
partitive keikausta keikauksia
illative keikaukseen keikauksiin
singular plural
nominative keikaus keikaukset
accusative nom. keikaus keikaukset
gen. keikauksen
genitive keikauksen keikausten
keikauksien
partitive keikausta keikauksia
inessive keikauksessa keikauksissa
elative keikauksesta keikauksista
illative keikaukseen keikauksiin
adessive keikauksella keikauksilla
ablative keikaukselta keikauksilta
allative keikaukselle keikauksille
essive keikauksena keikauksina
translative keikaukseksi keikauksiksi
abessive keikauksetta keikauksitta
instructive keikauksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of keikaus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]