kansoittua

Finnish

Etymology

kansoittaa (“to populate”) +‎ -ua.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑnsoi̯tːuɑˣ/, [ˈkɑ̝ns̠o̞i̯t̪̚ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Hyphenation^(key): kan‧soit‧tua

Verb

kansoittua

1. (intransitive) to be populated (with people)

Conjugation

Inflection of kansoittua (Kotus type 52*C/sanoa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kansoitun	en kansoitu	1st sing.	olen kansoittunut	en ole kansoittunut
2nd sing.		kansoitut	et kansoitu	2nd sing.	olet kansoittunut	et ole kansoittunut
3rd sing.		kansoittuu	ei kansoitu	3rd sing.	on kansoittunut	ei ole kansoittunut
1st plur.		kansoitumme	emme kansoitu	1st plur.	olemme kansoittuneet	emme ole kansoittuneet
2nd plur.		kansoitutte	ette kansoitu	2nd plur.	olette kansoittuneet	ette ole kansoittuneet
3rd plur.		kansoittuvat	eivät kansoitu	3rd plur.	ovat kansoittuneet	eivät ole kansoittuneet
passive		kansoitutaan	ei kansoituta	passive	on kansoituttu	ei ole kansoituttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kansoituin	en kansoittunut	1st sing.	olin kansoittunut	en ollut kansoittunut
2nd sing.		kansoituit	et kansoittunut	2nd sing.	olit kansoittunut	et ollut kansoittunut
3rd sing.		kansoittui	ei kansoittunut	3rd sing.	oli kansoittunut	ei ollut kansoittunut
1st plur.		kansoituimme	emme kansoittuneet	1st plur.	olimme kansoittuneet	emme olleet kansoittuneet
2nd plur.		kansoituitte	ette kansoittuneet	2nd plur.	olitte kansoittuneet	ette olleet kansoittuneet
3rd plur.		kansoittuivat	eivät kansoittuneet	3rd plur.	olivat kansoittuneet	eivät olleet kansoittuneet
passive		kansoituttiin	ei kansoituttu	passive	oli kansoituttu	ei ollut kansoituttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kansoittuisin	en kansoittuisi	1st sing.	olisin kansoittunut	en olisi kansoittunut
2nd sing.		kansoittuisit	et kansoittuisi	2nd sing.	olisit kansoittunut	et olisi kansoittunut
3rd sing.		kansoittuisi	ei kansoittuisi	3rd sing.	olisi kansoittunut	ei olisi kansoittunut
1st plur.		kansoittuisimme	emme kansoittuisi	1st plur.	olisimme kansoittuneet	emme olisi kansoittuneet
2nd plur.		kansoittuisitte	ette kansoittuisi	2nd plur.	olisitte kansoittuneet	ette olisi kansoittuneet
3rd plur.		kansoittuisivat	eivät kansoittuisi	3rd plur.	olisivat kansoittuneet	eivät olisi kansoittuneet
passive		kansoituttaisiin	ei kansoituttaisi	passive	olisi kansoituttu	ei olisi kansoituttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kansoitu	älä kansoitu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kansoittukoon	älköön kansoittuko	3rd sing.	olkoon kansoittunut	älköön olko kansoittunut
1st plur.		kansoittukaamme	älkäämme kansoittuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		kansoittukaa	älkää kansoittuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kansoittukoot	älkööt kansoittuko	3rd plur.	olkoot kansoittuneet	älkööt olko kansoittuneet
passive		kansoituttakoon	älköön kansoituttako	passive	olkoon kansoituttu	älköön olko kansoituttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kansoittunen	en kansoittune	1st sing.	lienen kansoittunut	en liene kansoittunut
2nd sing.		kansoittunet	et kansoittune	2nd sing.	lienet kansoittunut	et liene kansoittunut
3rd sing.		kansoittunee	ei kansoittune	3rd sing.	lienee kansoittunut	ei liene kansoittunut
1st plur.		kansoittunemme	emme kansoittune	1st plur.	lienemme kansoittuneet	emme liene kansoittuneet
2nd plur.		kansoittunette	ette kansoittune	2nd plur.	lienette kansoittuneet	ette liene kansoittuneet
3rd plur.		kansoittunevat	eivät kansoittune	3rd plur.	lienevät kansoittuneet	eivät liene kansoittuneet
passive		kansoituttaneen	ei kansoituttane	passive	lienee kansoituttu	ei liene kansoituttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kansoittua		present	kansoittuva	kansoituttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kansoittuakseni kansoittuaksemme 2nd kansoittuaksesi kansoittuaksenne 3rd kansoittuakseen kansoittuaksensa		past	kansoittunut	kansoituttu
2nd	inessive2	kansoittuessa	kansoituttaessa	agent4	kansoittuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kansoittuessani kansoittuessamme 2nd kansoittuessasi kansoittuessanne 3rd kansoittuessaan kansoittuessansa		negative	kansoittumaton
	instructive	kansoittuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	kansoittumassa	—
	elative	kansoittumasta	—
	illative	kansoittumaan	—
	adessive	kansoittumalla	—
	abessive	kansoittumatta	—
	instructive	kansoittuman	kansoituttaman
4th3	verbal noun	kansoittuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kansoittumaisillani kansoittumaisillamme 2nd kansoittumaisillasi kansoittumaisillanne 3rd kansoittumaisillaan kansoittumaisillansa

Derived terms

compounds

• liikakansoittua
• ylikansoittua

 

Further reading

• “kansoittua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02