Jump to content

kampitus

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kampittaa +‎ -us

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkɑmpitus/, [ˈkɑ̝mpit̪us̠]
  • Rhymes: -ɑmpitus
  • Hyphenation(key): kam‧pi‧tus

Noun

[edit]

kampitus

  1. tripping, trip (causing to fall or stumble)

Declension

[edit]
Inflection of kampitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative kampitus kampitukset
genitive kampituksen kampitusten
kampituksien
partitive kampitusta kampituksia
illative kampitukseen kampituksiin
singular plural
nominative kampitus kampitukset
accusative nom. kampitus kampitukset
gen. kampituksen
genitive kampituksen kampitusten
kampituksien
partitive kampitusta kampituksia
inessive kampituksessa kampituksissa
elative kampituksesta kampituksista
illative kampitukseen kampituksiin
adessive kampituksella kampituksilla
ablative kampitukselta kampituksilta
allative kampitukselle kampituksille
essive kampituksena kampituksina
translative kampitukseksi kampituksiksi
abessive kampituksetta kampituksitta
instructive kampituksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kampitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]