kainostelematon

Finnish

Etymology

kainostella +‎ -maton

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑi̯nostelemɑton/, [ˈkɑ̝i̯no̞s̠ˌte̞le̞ˌmɑ̝t̪o̞n]
• Rhymes: -ɑton
• Hyphenation^(key): kai‧nos‧te‧le‧ma‧ton

Adjective

kainostelematon

1. unabashed, unceremonious, unashamed, unafraid

Declension

Inflection of kainostelematon (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative		kainostelematon	kainostelemattomat
genitive		kainostelemattoman	kainostelemattomien
partitive		kainostelematonta	kainostelemattomia
illative		kainostelemattomaan	kainostelemattomiin
		singular	plural
nominative		kainostelematon	kainostelemattomat
accusative	nom.	kainostelematon	kainostelemattomat
	gen.	kainostelemattoman
genitive		kainostelemattoman	kainostelemattomien kainostelematonten rare
partitive		kainostelematonta	kainostelemattomia
inessive		kainostelemattomassa	kainostelemattomissa
elative		kainostelemattomasta	kainostelemattomista
illative		kainostelemattomaan	kainostelemattomiin
adessive		kainostelemattomalla	kainostelemattomilla
ablative		kainostelemattomalta	kainostelemattomilta
allative		kainostelemattomalle	kainostelemattomille
essive		kainostelemattomana	kainostelemattomina
translative		kainostelemattomaksi	kainostelemattomiksi
abessive		kainostelemattomatta	kainostelemattomitta
instructive		—	kainostelemattomin
comitative		—	kainostelemattomine

Possessive forms of kainostelematon (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative kainostelemattomani kainostelemattomani accusative nom. kainostelemattomani kainostelemattomani gen. kainostelemattomani genitive kainostelemattomani kainostelemattomieni kainostelematonteni rare partitive kainostelematontani kainostelemattomiani inessive kainostelemattomassani kainostelemattomissani elative kainostelemattomastani kainostelemattomistani illative kainostelemattomaani kainostelemattomiini adessive kainostelemattomallani kainostelemattomillani ablative kainostelemattomaltani kainostelemattomiltani allative kainostelemattomalleni kainostelemattomilleni essive kainostelemattomanani kainostelemattominani translative kainostelemattomakseni kainostelemattomikseni abessive kainostelemattomattani kainostelemattomittani instructive — — comitative — kainostelemattomineni second-person singular possessor singular plural nominative kainostelemattomasi kainostelemattomasi accusative nom. kainostelemattomasi kainostelemattomasi gen. kainostelemattomasi genitive kainostelemattomasi kainostelemattomiesi kainostelematontesi rare partitive kainostelematontasi kainostelemattomiasi inessive kainostelemattomassasi kainostelemattomissasi elative kainostelemattomastasi kainostelemattomistasi illative kainostelemattomaasi kainostelemattomiisi adessive kainostelemattomallasi kainostelemattomillasi ablative kainostelemattomaltasi kainostelemattomiltasi allative kainostelemattomallesi kainostelemattomillesi essive kainostelemattomanasi kainostelemattominasi translative kainostelemattomaksesi kainostelemattomiksesi abessive kainostelemattomattasi kainostelemattomittasi instructive — — comitative — kainostelemattominesi first-person plural possessor singular plural nominative kainostelemattomamme kainostelemattomamme accusative nom. kainostelemattomamme kainostelemattomamme gen. kainostelemattomamme genitive kainostelemattomamme kainostelemattomiemme kainostelematontemme rare partitive kainostelematontamme kainostelemattomiamme inessive kainostelemattomassamme kainostelemattomissamme elative kainostelemattomastamme kainostelemattomistamme illative kainostelemattomaamme kainostelemattomiimme adessive kainostelemattomallamme kainostelemattomillamme ablative kainostelemattomaltamme kainostelemattomiltamme allative kainostelemattomallemme kainostelemattomillemme essive kainostelemattomanamme kainostelemattominamme translative kainostelemattomaksemme kainostelemattomiksemme abessive kainostelemattomattamme kainostelemattomittamme instructive — — comitative — kainostelemattominemme second-person plural possessor singular plural nominative kainostelemattomanne kainostelemattomanne accusative nom. kainostelemattomanne kainostelemattomanne gen. kainostelemattomanne genitive kainostelemattomanne kainostelemattomienne kainostelematontenne rare partitive kainostelematontanne kainostelemattomianne inessive kainostelemattomassanne kainostelemattomissanne elative kainostelemattomastanne kainostelemattomistanne illative kainostelemattomaanne kainostelemattomiinne adessive kainostelemattomallanne kainostelemattomillanne ablative kainostelemattomaltanne kainostelemattomiltanne allative kainostelemattomallenne kainostelemattomillenne essive kainostelemattomananne kainostelemattominanne translative kainostelemattomaksenne kainostelemattomiksenne abessive kainostelemattomattanne kainostelemattomittanne instructive — — comitative — kainostelemattominenne third-person possessor singular plural nominative kainostelemattomansa kainostelemattomansa accusative nom. kainostelemattomansa kainostelemattomansa gen. kainostelemattomansa genitive kainostelemattomansa kainostelemattomiensa kainostelematontensa rare partitive kainostelematontaan kainostelematontansa kainostelemattomiaan kainostelemattomiansa inessive kainostelemattomassaan kainostelemattomassansa kainostelemattomissaan kainostelemattomissansa elative kainostelemattomastaan kainostelemattomastansa kainostelemattomistaan kainostelemattomistansa illative kainostelemattomaansa kainostelemattomiinsa adessive kainostelemattomallaan kainostelemattomallansa kainostelemattomillaan kainostelemattomillansa ablative kainostelemattomaltaan kainostelemattomaltansa kainostelemattomiltaan kainostelemattomiltansa allative kainostelemattomalleen kainostelemattomallensa kainostelemattomilleen kainostelemattomillensa essive kainostelemattomanaan kainostelemattomanansa kainostelemattominaan kainostelemattominansa translative kainostelemattomakseen kainostelemattomaksensa kainostelemattomikseen kainostelemattomiksensa abessive kainostelemattomattaan kainostelemattomattansa kainostelemattomittaan kainostelemattomittansa instructive — — comitative — kainostelemattomineen kainostelemattominensa

Participle

kainostelematon

1. negative participle of kainostella

Further reading

• “kainostelematon”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02