kahdenkeskinen

Finnish

Etymology

kahden +‎ keskinen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑhdenˌkeskinen/, [ˈkɑ̝xde̞ŋˌk̟e̞s̠k̟ine̞n]
• Rhymes: -eskinen
• Hyphenation^(key): kahden‧keski‧nen

Adjective

kahdenkeskinen

1. bilateral, mutual
2. one-to-one, private between two parties

Declension

Inflection of kahdenkeskinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		kahdenkeskinen	kahdenkeskiset
genitive		kahdenkeskisen	kahdenkeskisten kahdenkeskisien
partitive		kahdenkeskistä	kahdenkeskisiä
illative		kahdenkeskiseen	kahdenkeskisiin
		singular	plural
nominative		kahdenkeskinen	kahdenkeskiset
accusative	nom.	kahdenkeskinen	kahdenkeskiset
	gen.	kahdenkeskisen
genitive		kahdenkeskisen	kahdenkeskisten kahdenkeskisien
partitive		kahdenkeskistä	kahdenkeskisiä
inessive		kahdenkeskisessä	kahdenkeskisissä
elative		kahdenkeskisestä	kahdenkeskisistä
illative		kahdenkeskiseen	kahdenkeskisiin
adessive		kahdenkeskisellä	kahdenkeskisillä
ablative		kahdenkeskiseltä	kahdenkeskisiltä
allative		kahdenkeskiselle	kahdenkeskisille
essive		kahdenkeskisenä	kahdenkeskisinä
translative		kahdenkeskiseksi	kahdenkeskisiksi
abessive		kahdenkeskisettä	kahdenkeskisittä
instructive		—	kahdenkeskisin
comitative		—	kahdenkeskisine

Possessive forms of kahdenkeskinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative kahdenkeskiseni kahdenkeskiseni accusative nom. kahdenkeskiseni kahdenkeskiseni gen. kahdenkeskiseni genitive kahdenkeskiseni kahdenkeskisteni kahdenkeskisieni partitive kahdenkeskistäni kahdenkeskisiäni inessive kahdenkeskisessäni kahdenkeskisissäni elative kahdenkeskisestäni kahdenkeskisistäni illative kahdenkeskiseeni kahdenkeskisiini adessive kahdenkeskiselläni kahdenkeskisilläni ablative kahdenkeskiseltäni kahdenkeskisiltäni allative kahdenkeskiselleni kahdenkeskisilleni essive kahdenkeskisenäni kahdenkeskisinäni translative kahdenkeskisekseni kahdenkeskisikseni abessive kahdenkeskisettäni kahdenkeskisittäni instructive — — comitative — kahdenkeskisineni second-person singular possessor singular plural nominative kahdenkeskisesi kahdenkeskisesi accusative nom. kahdenkeskisesi kahdenkeskisesi gen. kahdenkeskisesi genitive kahdenkeskisesi kahdenkeskistesi kahdenkeskisiesi partitive kahdenkeskistäsi kahdenkeskisiäsi inessive kahdenkeskisessäsi kahdenkeskisissäsi elative kahdenkeskisestäsi kahdenkeskisistäsi illative kahdenkeskiseesi kahdenkeskisiisi adessive kahdenkeskiselläsi kahdenkeskisilläsi ablative kahdenkeskiseltäsi kahdenkeskisiltäsi allative kahdenkeskisellesi kahdenkeskisillesi essive kahdenkeskisenäsi kahdenkeskisinäsi translative kahdenkeskiseksesi kahdenkeskisiksesi abessive kahdenkeskisettäsi kahdenkeskisittäsi instructive — — comitative — kahdenkeskisinesi first-person plural possessor singular plural nominative kahdenkeskisemme kahdenkeskisemme accusative nom. kahdenkeskisemme kahdenkeskisemme gen. kahdenkeskisemme genitive kahdenkeskisemme kahdenkeskistemme kahdenkeskisiemme partitive kahdenkeskistämme kahdenkeskisiämme inessive kahdenkeskisessämme kahdenkeskisissämme elative kahdenkeskisestämme kahdenkeskisistämme illative kahdenkeskiseemme kahdenkeskisiimme adessive kahdenkeskisellämme kahdenkeskisillämme ablative kahdenkeskiseltämme kahdenkeskisiltämme allative kahdenkeskisellemme kahdenkeskisillemme essive kahdenkeskisenämme kahdenkeskisinämme translative kahdenkeskiseksemme kahdenkeskisiksemme abessive kahdenkeskisettämme kahdenkeskisittämme instructive — — comitative — kahdenkeskisinemme second-person plural possessor singular plural nominative kahdenkeskisenne kahdenkeskisenne accusative nom. kahdenkeskisenne kahdenkeskisenne gen. kahdenkeskisenne genitive kahdenkeskisenne kahdenkeskistenne kahdenkeskisienne partitive kahdenkeskistänne kahdenkeskisiänne inessive kahdenkeskisessänne kahdenkeskisissänne elative kahdenkeskisestänne kahdenkeskisistänne illative kahdenkeskiseenne kahdenkeskisiinne adessive kahdenkeskisellänne kahdenkeskisillänne ablative kahdenkeskiseltänne kahdenkeskisiltänne allative kahdenkeskisellenne kahdenkeskisillenne essive kahdenkeskisenänne kahdenkeskisinänne translative kahdenkeskiseksenne kahdenkeskisiksenne abessive kahdenkeskisettänne kahdenkeskisittänne instructive — — comitative — kahdenkeskisinenne third-person possessor singular plural nominative kahdenkeskisensä kahdenkeskisensä accusative nom. kahdenkeskisensä kahdenkeskisensä gen. kahdenkeskisensä genitive kahdenkeskisensä kahdenkeskistensä kahdenkeskisiensä partitive kahdenkeskistään kahdenkeskistänsä kahdenkeskisiään kahdenkeskisiänsä inessive kahdenkeskisessään kahdenkeskisessänsä kahdenkeskisissään kahdenkeskisissänsä elative kahdenkeskisestään kahdenkeskisestänsä kahdenkeskisistään kahdenkeskisistänsä illative kahdenkeskiseensä kahdenkeskisiinsä adessive kahdenkeskisellään kahdenkeskisellänsä kahdenkeskisillään kahdenkeskisillänsä ablative kahdenkeskiseltään kahdenkeskiseltänsä kahdenkeskisiltään kahdenkeskisiltänsä allative kahdenkeskiselleen kahdenkeskisellensä kahdenkeskisilleen kahdenkeskisillensä essive kahdenkeskisenään kahdenkeskisenänsä kahdenkeskisinään kahdenkeskisinänsä translative kahdenkeskisekseen kahdenkeskiseksensä kahdenkeskisikseen kahdenkeskisiksensä abessive kahdenkeskisettään kahdenkeskisettänsä kahdenkeskisittään kahdenkeskisittänsä instructive — — comitative — kahdenkeskisineen kahdenkeskisinensä

Derived terms

• kahdenkeskisesti
• kahdenkeskisyys

Further reading

• “kahdenkeskinen”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02