käskyttäminen

Finnish

Etymology

käskyttää +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkæskytːæminen/, [ˈk̟æs̠k̟yt̪̚ˌt̪æmine̞n]
• Rhymes: -æminen
• Hyphenation^(key): käs‧kyt‧tä‧mi‧nen

Noun

käskyttäminen

1. verbal noun of käskyttää
   1. ordering, bossing, telling one what to do

Declension

Inflection of käskyttäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		käskyttäminen	käskyttämiset
genitive		käskyttämisen	käskyttämisten käskyttämisien
partitive		käskyttämistä	käskyttämisiä
illative		käskyttämiseen	käskyttämisiin
		singular	plural
nominative		käskyttäminen	käskyttämiset
accusative	nom.	käskyttäminen	käskyttämiset
	gen.	käskyttämisen
genitive		käskyttämisen	käskyttämisten käskyttämisien
partitive		käskyttämistä	käskyttämisiä
inessive		käskyttämisessä	käskyttämisissä
elative		käskyttämisestä	käskyttämisistä
illative		käskyttämiseen	käskyttämisiin
adessive		käskyttämisellä	käskyttämisillä
ablative		käskyttämiseltä	käskyttämisiltä
allative		käskyttämiselle	käskyttämisille
essive		käskyttämisenä	käskyttämisinä
translative		käskyttämiseksi	käskyttämisiksi
abessive		käskyttämisettä	käskyttämisittä
instructive		—	käskyttämisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of käskyttäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative käskyttämiseni käskyttämiseni accusative nom. käskyttämiseni käskyttämiseni gen. käskyttämiseni genitive käskyttämiseni käskyttämisteni käskyttämisieni partitive käskyttämistäni käskyttämisiäni inessive käskyttämisessäni käskyttämisissäni elative käskyttämisestäni käskyttämisistäni illative käskyttämiseeni käskyttämisiini adessive käskyttämiselläni käskyttämisilläni ablative käskyttämiseltäni käskyttämisiltäni allative käskyttämiselleni käskyttämisilleni essive käskyttämisenäni käskyttämisinäni translative käskyttämisekseni käskyttämisikseni abessive käskyttämisettäni käskyttämisittäni instructive — — comitative — käskyttämisineni second-person singular possessor singular plural nominative käskyttämisesi käskyttämisesi accusative nom. käskyttämisesi käskyttämisesi gen. käskyttämisesi genitive käskyttämisesi käskyttämistesi käskyttämisiesi partitive käskyttämistäsi käskyttämisiäsi inessive käskyttämisessäsi käskyttämisissäsi elative käskyttämisestäsi käskyttämisistäsi illative käskyttämiseesi käskyttämisiisi adessive käskyttämiselläsi käskyttämisilläsi ablative käskyttämiseltäsi käskyttämisiltäsi allative käskyttämisellesi käskyttämisillesi essive käskyttämisenäsi käskyttämisinäsi translative käskyttämiseksesi käskyttämisiksesi abessive käskyttämisettäsi käskyttämisittäsi instructive — — comitative — käskyttämisinesi first-person plural possessor singular plural nominative käskyttämisemme käskyttämisemme accusative nom. käskyttämisemme käskyttämisemme gen. käskyttämisemme genitive käskyttämisemme käskyttämistemme käskyttämisiemme partitive käskyttämistämme käskyttämisiämme inessive käskyttämisessämme käskyttämisissämme elative käskyttämisestämme käskyttämisistämme illative käskyttämiseemme käskyttämisiimme adessive käskyttämisellämme käskyttämisillämme ablative käskyttämiseltämme käskyttämisiltämme allative käskyttämisellemme käskyttämisillemme essive käskyttämisenämme käskyttämisinämme translative käskyttämiseksemme käskyttämisiksemme abessive käskyttämisettämme käskyttämisittämme instructive — — comitative — käskyttämisinemme second-person plural possessor singular plural nominative käskyttämisenne käskyttämisenne accusative nom. käskyttämisenne käskyttämisenne gen. käskyttämisenne genitive käskyttämisenne käskyttämistenne käskyttämisienne partitive käskyttämistänne käskyttämisiänne inessive käskyttämisessänne käskyttämisissänne elative käskyttämisestänne käskyttämisistänne illative käskyttämiseenne käskyttämisiinne adessive käskyttämisellänne käskyttämisillänne ablative käskyttämiseltänne käskyttämisiltänne allative käskyttämisellenne käskyttämisillenne essive käskyttämisenänne käskyttämisinänne translative käskyttämiseksenne käskyttämisiksenne abessive käskyttämisettänne käskyttämisittänne instructive — — comitative — käskyttämisinenne third-person possessor singular plural nominative käskyttämisensä käskyttämisensä accusative nom. käskyttämisensä käskyttämisensä gen. käskyttämisensä genitive käskyttämisensä käskyttämistensä käskyttämisiensä partitive käskyttämistään käskyttämistänsä käskyttämisiään käskyttämisiänsä inessive käskyttämisessään käskyttämisessänsä käskyttämisissään käskyttämisissänsä elative käskyttämisestään käskyttämisestänsä käskyttämisistään käskyttämisistänsä illative käskyttämiseensä käskyttämisiinsä adessive käskyttämisellään käskyttämisellänsä käskyttämisillään käskyttämisillänsä ablative käskyttämiseltään käskyttämiseltänsä käskyttämisiltään käskyttämisiltänsä allative käskyttämiselleen käskyttämisellensä käskyttämisilleen käskyttämisillensä essive käskyttämisenään käskyttämisenänsä käskyttämisinään käskyttämisinänsä translative käskyttämisekseen käskyttämiseksensä käskyttämisikseen käskyttämisiksensä abessive käskyttämisettään käskyttämisettänsä käskyttämisittään käskyttämisittänsä instructive — — comitative — käskyttämisineen käskyttämisinensä