käskeminen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

käskeä +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkæskeminen/, [ˈk̟æs̠k̟e̞ˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Hyphenation(key): käs‧ke‧mi‧nen

Noun

[edit]

käskeminen

  1. verbal noun of käskeä
    1. ordering, telling, commanding

Declension

[edit]
Inflection of käskeminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative käskeminen käskemiset
genitive käskemisen käskemisten
käskemisien
partitive käskemistä käskemisiä
illative käskemiseen käskemisiin
singular plural
nominative käskeminen käskemiset
accusative nom. käskeminen käskemiset
gen. käskemisen
genitive käskemisen käskemisten
käskemisien
partitive käskemistä käskemisiä
inessive käskemisessä käskemisissä
elative käskemisestä käskemisistä
illative käskemiseen käskemisiin
adessive käskemisellä käskemisillä
ablative käskemiseltä käskemisiltä
allative käskemiselle käskemisille
essive käskemisenä käskemisinä
translative käskemiseksi käskemisiksi
abessive käskemisettä käskemisittä
instructive käskemisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of käskeminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)