Jump to content

jallitus

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

jallittaa +‎ -us

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈjɑlːitus/, [ˈjɑ̝lːit̪us̠]
  • Rhymes: -ɑlːitus
  • Hyphenation(key): jal‧li‧tus

Noun

[edit]

jallitus (colloquial)

  1. conning, cheating

Declension

[edit]
Inflection of jallitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative jallitus jallitukset
genitive jallituksen jallitusten
jallituksien
partitive jallitusta jallituksia
illative jallitukseen jallituksiin
singular plural
nominative jallitus jallitukset
accusative nom. jallitus jallitukset
gen. jallituksen
genitive jallituksen jallitusten
jallituksien
partitive jallitusta jallituksia
inessive jallituksessa jallituksissa
elative jallituksesta jallituksista
illative jallitukseen jallituksiin
adessive jallituksella jallituksilla
ablative jallitukselta jallituksilta
allative jallitukselle jallituksille
essive jallituksena jallituksina
translative jallitukseksi jallituksiksi
abessive jallituksetta jallituksitta
instructive jallituksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of jallitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Further reading

[edit]