jaaritus

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

jaarittaa +‎ -us

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈjɑːritus/, [ˈjɑ̝ːrit̪us̠]
  • Rhymes: -ɑːritus
  • Hyphenation(key): jaa‧ri‧tus

Noun

[edit]

jaaritus

  1. waffle (vague or evasive language)
  2. rambling (long meandering talk)

Declension

[edit]
Inflection of jaaritus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative jaaritus jaaritukset
genitive jaarituksen jaaritusten
jaarituksien
partitive jaaritusta jaarituksia
illative jaaritukseen jaarituksiin
singular plural
nominative jaaritus jaaritukset
accusative nom. jaaritus jaaritukset
gen. jaarituksen
genitive jaarituksen jaaritusten
jaarituksien
partitive jaaritusta jaarituksia
inessive jaarituksessa jaarituksissa
elative jaarituksesta jaarituksista
illative jaaritukseen jaarituksiin
adessive jaarituksella jaarituksilla
ablative jaaritukselta jaarituksilta
allative jaaritukselle jaarituksille
essive jaarituksena jaarituksina
translative jaaritukseksi jaarituksiksi
abessive jaarituksetta jaarituksitta
instructive jaarituksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of jaaritus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Synonyms

[edit]

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]