jäykentää

Finnish

Etymology 1

jäykkä (“stiff”) +‎ -ntää

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈjæy̯kentæːˣ/, [ˈjæy̯k̟e̞n̪t̪æː(ʔ)]
• Rhymes: -æykentæː
• Hyphenation^(key): jäy‧ken‧tää

Verb

jäykentää

1. (transitive) to stiffen

Conjugation

Inflection of jäykentää (Kotus type 54*J/huutaa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		jäykennän	en jäykennä	1st sing.	olen jäykentänyt	en ole jäykentänyt
2nd sing.		jäykennät	et jäykennä	2nd sing.	olet jäykentänyt	et ole jäykentänyt
3rd sing.		jäykentää	ei jäykennä	3rd sing.	on jäykentänyt	ei ole jäykentänyt
1st plur.		jäykennämme	emme jäykennä	1st plur.	olemme jäykentäneet	emme ole jäykentäneet
2nd plur.		jäykennätte	ette jäykennä	2nd plur.	olette jäykentäneet	ette ole jäykentäneet
3rd plur.		jäykentävät	eivät jäykennä	3rd plur.	ovat jäykentäneet	eivät ole jäykentäneet
passive		jäykennetään	ei jäykennetä	passive	on jäykennetty	ei ole jäykennetty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		jäykensin	en jäykentänyt	1st sing.	olin jäykentänyt	en ollut jäykentänyt
2nd sing.		jäykensit	et jäykentänyt	2nd sing.	olit jäykentänyt	et ollut jäykentänyt
3rd sing.		jäykensi	ei jäykentänyt	3rd sing.	oli jäykentänyt	ei ollut jäykentänyt
1st plur.		jäykensimme	emme jäykentäneet	1st plur.	olimme jäykentäneet	emme olleet jäykentäneet
2nd plur.		jäykensitte	ette jäykentäneet	2nd plur.	olitte jäykentäneet	ette olleet jäykentäneet
3rd plur.		jäykensivät	eivät jäykentäneet	3rd plur.	olivat jäykentäneet	eivät olleet jäykentäneet
passive		jäykennettiin	ei jäykennetty	passive	oli jäykennetty	ei ollut jäykennetty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		jäykentäisin	en jäykentäisi	1st sing.	olisin jäykentänyt	en olisi jäykentänyt
2nd sing.		jäykentäisit	et jäykentäisi	2nd sing.	olisit jäykentänyt	et olisi jäykentänyt
3rd sing.		jäykentäisi	ei jäykentäisi	3rd sing.	olisi jäykentänyt	ei olisi jäykentänyt
1st plur.		jäykentäisimme	emme jäykentäisi	1st plur.	olisimme jäykentäneet	emme olisi jäykentäneet
2nd plur.		jäykentäisitte	ette jäykentäisi	2nd plur.	olisitte jäykentäneet	ette olisi jäykentäneet
3rd plur.		jäykentäisivät	eivät jäykentäisi	3rd plur.	olisivat jäykentäneet	eivät olisi jäykentäneet
passive		jäykennettäisiin	ei jäykennettäisi	passive	olisi jäykennetty	ei olisi jäykennetty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		jäykennä	älä jäykennä	2nd sing.	—	—
3rd sing.		jäykentäköön	älköön jäykentäkö	3rd sing.	olkoon jäykentänyt	älköön olko jäykentänyt
1st plur.		jäykentäkäämme	älkäämme jäykentäkö	1st plur.	—	—
2nd plur.		jäykentäkää	älkää jäykentäkö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		jäykentäkööt	älkööt jäykentäkö	3rd plur.	olkoot jäykentäneet	älkööt olko jäykentäneet
passive		jäykennettäköön	älköön jäykennettäkö	passive	olkoon jäykennetty	älköön olko jäykennetty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		jäykentänen	en jäykentäne	1st sing.	lienen jäykentänyt	en liene jäykentänyt
2nd sing.		jäykentänet	et jäykentäne	2nd sing.	lienet jäykentänyt	et liene jäykentänyt
3rd sing.		jäykentänee	ei jäykentäne	3rd sing.	lienee jäykentänyt	ei liene jäykentänyt
1st plur.		jäykentänemme	emme jäykentäne	1st plur.	lienemme jäykentäneet	emme liene jäykentäneet
2nd plur.		jäykentänette	ette jäykentäne	2nd plur.	lienette jäykentäneet	ette liene jäykentäneet
3rd plur.		jäykentänevät	eivät jäykentäne	3rd plur.	lienevät jäykentäneet	eivät liene jäykentäneet
passive		jäykennettäneen	ei jäykennettäne	passive	lienee jäykennetty	ei liene jäykennetty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		jäykentää		present	jäykentävä	jäykennettävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st jäykentääkseni jäykentääksemme 2nd jäykentääksesi jäykentääksenne 3rd jäykentääkseen jäykentääksensä		past	jäykentänyt	jäykennetty
2nd	inessive2	jäykentäessä	jäykennettäessä	agent4	jäykentämä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st jäykentäessäni jäykentäessämme 2nd jäykentäessäsi jäykentäessänne 3rd jäykentäessään jäykentäessänsä		negative	jäykentämätön
	instructive	jäykentäen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. * The third-person singular indicative form jäykentää does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	jäykentämässä	—
	elative	jäykentämästä	—
	illative	jäykentämään	—
	adessive	jäykentämällä	—
	abessive	jäykentämättä	—
	instructive	jäykentämän	jäykennettämän
4th3	verbal noun	jäykentäminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st jäykentämäisilläni jäykentämäisillämme 2nd jäykentämäisilläsi jäykentämäisillänne 3rd jäykentämäisillään jäykentämäisillänsä

Derived terms

• jäykentyä

 

Further reading

• “jäykentää”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈjæy̯kentæː/, [ˈjæy̯k̟e̞n̪t̪æː]
• Rhymes: -æykentæː
• Hyphenation^(key): jäy‧ken‧tää

Verb

jäykentää

1. third-person singular present indicative of jäykentää