isomeroitua

Finnish

Etymology

isomeroida +‎ -tua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈisoˌmeroi̯tuɑˣ/, [ˈis̠o̞ˌme̞ro̞i̯ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Hyphenation^(key): iso‧meroi‧tua

Verb

isomeroitua

1. (intransitive, chemistry) to be isomerated

Conjugation

Inflection of isomeroitua (Kotus type 52*F/sanoa, t-d gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		isomeroidun	en isomeroidu	1st sing.	olen isomeroitunut	en ole isomeroitunut
2nd sing.		isomeroidut	et isomeroidu	2nd sing.	olet isomeroitunut	et ole isomeroitunut
3rd sing.		isomeroituu	ei isomeroidu	3rd sing.	on isomeroitunut	ei ole isomeroitunut
1st plur.		isomeroidumme	emme isomeroidu	1st plur.	olemme isomeroituneet	emme ole isomeroituneet
2nd plur.		isomeroidutte	ette isomeroidu	2nd plur.	olette isomeroituneet	ette ole isomeroituneet
3rd plur.		isomeroituvat	eivät isomeroidu	3rd plur.	ovat isomeroituneet	eivät ole isomeroituneet
passive		isomeroidutaan	ei isomeroiduta	passive	on isomeroiduttu	ei ole isomeroiduttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		isomeroiduin	en isomeroitunut	1st sing.	olin isomeroitunut	en ollut isomeroitunut
2nd sing.		isomeroiduit	et isomeroitunut	2nd sing.	olit isomeroitunut	et ollut isomeroitunut
3rd sing.		isomeroitui	ei isomeroitunut	3rd sing.	oli isomeroitunut	ei ollut isomeroitunut
1st plur.		isomeroiduimme	emme isomeroituneet	1st plur.	olimme isomeroituneet	emme olleet isomeroituneet
2nd plur.		isomeroiduitte	ette isomeroituneet	2nd plur.	olitte isomeroituneet	ette olleet isomeroituneet
3rd plur.		isomeroituivat	eivät isomeroituneet	3rd plur.	olivat isomeroituneet	eivät olleet isomeroituneet
passive		isomeroiduttiin	ei isomeroiduttu	passive	oli isomeroiduttu	ei ollut isomeroiduttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		isomeroituisin	en isomeroituisi	1st sing.	olisin isomeroitunut	en olisi isomeroitunut
2nd sing.		isomeroituisit	et isomeroituisi	2nd sing.	olisit isomeroitunut	et olisi isomeroitunut
3rd sing.		isomeroituisi	ei isomeroituisi	3rd sing.	olisi isomeroitunut	ei olisi isomeroitunut
1st plur.		isomeroituisimme	emme isomeroituisi	1st plur.	olisimme isomeroituneet	emme olisi isomeroituneet
2nd plur.		isomeroituisitte	ette isomeroituisi	2nd plur.	olisitte isomeroituneet	ette olisi isomeroituneet
3rd plur.		isomeroituisivat	eivät isomeroituisi	3rd plur.	olisivat isomeroituneet	eivät olisi isomeroituneet
passive		isomeroiduttaisiin	ei isomeroiduttaisi	passive	olisi isomeroiduttu	ei olisi isomeroiduttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		isomeroidu	älä isomeroidu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		isomeroitukoon	älköön isomeroituko	3rd sing.	olkoon isomeroitunut	älköön olko isomeroitunut
1st plur.		isomeroitukaamme	älkäämme isomeroituko	1st plur.	—	—
2nd plur.		isomeroitukaa	älkää isomeroituko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		isomeroitukoot	älkööt isomeroituko	3rd plur.	olkoot isomeroituneet	älkööt olko isomeroituneet
passive		isomeroiduttakoon	älköön isomeroiduttako	passive	olkoon isomeroiduttu	älköön olko isomeroiduttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		isomeroitunen	en isomeroitune	1st sing.	lienen isomeroitunut	en liene isomeroitunut
2nd sing.		isomeroitunet	et isomeroitune	2nd sing.	lienet isomeroitunut	et liene isomeroitunut
3rd sing.		isomeroitunee	ei isomeroitune	3rd sing.	lienee isomeroitunut	ei liene isomeroitunut
1st plur.		isomeroitunemme	emme isomeroitune	1st plur.	lienemme isomeroituneet	emme liene isomeroituneet
2nd plur.		isomeroitunette	ette isomeroitune	2nd plur.	lienette isomeroituneet	ette liene isomeroituneet
3rd plur.		isomeroitunevat	eivät isomeroitune	3rd plur.	lienevät isomeroituneet	eivät liene isomeroituneet
passive		isomeroiduttaneen	ei isomeroiduttane	passive	lienee isomeroiduttu	ei liene isomeroiduttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		isomeroitua		present	isomeroituva	isomeroiduttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st isomeroituakseni isomeroituaksemme 2nd isomeroituaksesi isomeroituaksenne 3rd isomeroituakseen isomeroituaksensa		past	isomeroitunut	isomeroiduttu
2nd	inessive2	isomeroituessa	isomeroiduttaessa	agent4	isomeroituma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st isomeroituessani isomeroituessamme 2nd isomeroituessasi isomeroituessanne 3rd isomeroituessaan isomeroituessansa		negative	isomeroitumaton
	instructive	isomeroituen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	isomeroitumassa	—
	elative	isomeroitumasta	—
	illative	isomeroitumaan	—
	adessive	isomeroitumalla	—
	abessive	isomeroitumatta	—
	instructive	isomeroituman	isomeroiduttaman
4th3	verbal noun	isomeroituminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st isomeroitumaisillani isomeroitumaisillamme 2nd isomeroitumaisillasi isomeroitumaisillanne 3rd isomeroitumaisillaan isomeroitumaisillansa

Derived terms

• isomeroituminen