Jump to content

irtopää

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

irto- +‎ pää

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈirtoˌpæː/, [ˈirt̪o̞ˌpæː]
  • Rhymes: -æː
  • Hyphenation(key): irto‧pää

Noun

[edit]

irtopää

  1. severed head
  2. (rope) working end

Declension

[edit]
Inflection of irtopää (Kotus type 18/maa, no gradation)
nominative irtopää irtopäät
genitive irtopään irtopäiden
irtopäitten
partitive irtopäätä irtopäitä
illative irtopäähän irtopäihin
singular plural
nominative irtopää irtopäät
accusative nom. irtopää irtopäät
gen. irtopään
genitive irtopään irtopäiden
irtopäitten
partitive irtopäätä irtopäitä
inessive irtopäässä irtopäissä
elative irtopäästä irtopäistä
illative irtopäähän irtopäihin
adessive irtopäällä irtopäillä
ablative irtopäältä irtopäiltä
allative irtopäälle irtopäille
essive irtopäänä irtopäinä
translative irtopääksi irtopäiksi
abessive irtopäättä irtopäittä
instructive irtopäin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of irtopää (Kotus type 18/maa, no gradation)