Jump to content

irtolöytö

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

irto- +‎ löytö

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈirtoˌløy̯tø/, [ˈirt̪o̞ˌlø̞y̯t̪ø̞]
  • Rhymes: -øytø
  • Hyphenation(key): irto‧löytö

Noun

[edit]

irtolöytö

  1. (archaeology) loose find (artifact that cannot be placed in context)

Declension

[edit]
Inflection of irtolöytö (Kotus type 1*F/valo, t-d gradation)
nominative irtolöytö irtolöydöt
genitive irtolöydön irtolöytöjen
partitive irtolöytöä irtolöytöjä
illative irtolöytöön irtolöytöihin
singular plural
nominative irtolöytö irtolöydöt
accusative nom. irtolöytö irtolöydöt
gen. irtolöydön
genitive irtolöydön irtolöytöjen
partitive irtolöytöä irtolöytöjä
inessive irtolöydössä irtolöydöissä
elative irtolöydöstä irtolöydöistä
illative irtolöytöön irtolöytöihin
adessive irtolöydöllä irtolöydöillä
ablative irtolöydöltä irtolöydöiltä
allative irtolöydölle irtolöydöille
essive irtolöytönä irtolöytöinä
translative irtolöydöksi irtolöydöiksi
abessive irtolöydöttä irtolöydöittä
instructive irtolöydöin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of irtolöytö (Kotus type 1*F/valo, t-d gradation)

Derived terms

[edit]
compounds