ilmiantaa

Finnish

Etymology

From ilmi +‎ antaa.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈilmiˌɑntɑːˣ/, [ˈilmiˌɑ̝n̪t̪ɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -ɑntɑː
• Hyphenation^(key): ilmi‧antaa

Verb

ilmiantaa

1. (transitive) To inform, report (a crime, dissenter etc.).

Conjugation

Inflection of ilmiantaa (Kotus type 56*J/kaivaa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ilmiannan	en ilmianna	1st sing.	olen ilmiantanut	en ole ilmiantanut
2nd sing.		ilmiannat	et ilmianna	2nd sing.	olet ilmiantanut	et ole ilmiantanut
3rd sing.		ilmiantaa	ei ilmianna	3rd sing.	on ilmiantanut	ei ole ilmiantanut
1st plur.		ilmiannamme	emme ilmianna	1st plur.	olemme ilmiantaneet	emme ole ilmiantaneet
2nd plur.		ilmiannatte	ette ilmianna	2nd plur.	olette ilmiantaneet	ette ole ilmiantaneet
3rd plur.		ilmiantavat	eivät ilmianna	3rd plur.	ovat ilmiantaneet	eivät ole ilmiantaneet
passive		ilmiannetaan	ei ilmianneta	passive	on ilmiannettu	ei ole ilmiannettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ilmiannoin	en ilmiantanut	1st sing.	olin ilmiantanut	en ollut ilmiantanut
2nd sing.		ilmiannoit	et ilmiantanut	2nd sing.	olit ilmiantanut	et ollut ilmiantanut
3rd sing.		ilmiantoi	ei ilmiantanut	3rd sing.	oli ilmiantanut	ei ollut ilmiantanut
1st plur.		ilmiannoimme	emme ilmiantaneet	1st plur.	olimme ilmiantaneet	emme olleet ilmiantaneet
2nd plur.		ilmiannoitte	ette ilmiantaneet	2nd plur.	olitte ilmiantaneet	ette olleet ilmiantaneet
3rd plur.		ilmiantoivat	eivät ilmiantaneet	3rd plur.	olivat ilmiantaneet	eivät olleet ilmiantaneet
passive		ilmiannettiin	ei ilmiannettu	passive	oli ilmiannettu	ei ollut ilmiannettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ilmiantaisin	en ilmiantaisi	1st sing.	olisin ilmiantanut	en olisi ilmiantanut
2nd sing.		ilmiantaisit	et ilmiantaisi	2nd sing.	olisit ilmiantanut	et olisi ilmiantanut
3rd sing.		ilmiantaisi	ei ilmiantaisi	3rd sing.	olisi ilmiantanut	ei olisi ilmiantanut
1st plur.		ilmiantaisimme	emme ilmiantaisi	1st plur.	olisimme ilmiantaneet	emme olisi ilmiantaneet
2nd plur.		ilmiantaisitte	ette ilmiantaisi	2nd plur.	olisitte ilmiantaneet	ette olisi ilmiantaneet
3rd plur.		ilmiantaisivat	eivät ilmiantaisi	3rd plur.	olisivat ilmiantaneet	eivät olisi ilmiantaneet
passive		ilmiannettaisiin	ei ilmiannettaisi	passive	olisi ilmiannettu	ei olisi ilmiannettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		ilmianna	älä ilmianna	2nd sing.	—	—
3rd sing.		ilmiantakoon	älköön ilmiantako	3rd sing.	olkoon ilmiantanut	älköön olko ilmiantanut
1st plur.		ilmiantakaamme	älkäämme ilmiantako	1st plur.	—	—
2nd plur.		ilmiantakaa	älkää ilmiantako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		ilmiantakoot	älkööt ilmiantako	3rd plur.	olkoot ilmiantaneet	älkööt olko ilmiantaneet
passive		ilmiannettakoon	älköön ilmiannettako	passive	olkoon ilmiannettu	älköön olko ilmiannettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ilmiantanen	en ilmiantane	1st sing.	lienen ilmiantanut	en liene ilmiantanut
2nd sing.		ilmiantanet	et ilmiantane	2nd sing.	lienet ilmiantanut	et liene ilmiantanut
3rd sing.		ilmiantanee	ei ilmiantane	3rd sing.	lienee ilmiantanut	ei liene ilmiantanut
1st plur.		ilmiantanemme	emme ilmiantane	1st plur.	lienemme ilmiantaneet	emme liene ilmiantaneet
2nd plur.		ilmiantanette	ette ilmiantane	2nd plur.	lienette ilmiantaneet	ette liene ilmiantaneet
3rd plur.		ilmiantanevat	eivät ilmiantane	3rd plur.	lienevät ilmiantaneet	eivät liene ilmiantaneet
passive		ilmiannettaneen	ei ilmiannettane	passive	lienee ilmiannettu	ei liene ilmiannettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		ilmiantaa		present	ilmiantava	ilmiannettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st ilmiantaakseni ilmiantaaksemme 2nd ilmiantaaksesi ilmiantaaksenne 3rd ilmiantaakseen ilmiantaaksensa		past	ilmiantanut	ilmiannettu
2nd	inessive2	ilmiantaessa	ilmiannettaessa	agent4	ilmiantama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st ilmiantaessani ilmiantaessamme 2nd ilmiantaessasi ilmiantaessanne 3rd ilmiantaessaan ilmiantaessansa		negative	ilmiantamaton
	instructive	ilmiantaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. * The third-person singular indicative form ilmiantaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	ilmiantamassa	—
	elative	ilmiantamasta	—
	illative	ilmiantamaan	—
	adessive	ilmiantamalla	—
	abessive	ilmiantamatta	—
	instructive	ilmiantaman	ilmiannettaman
4th3	verbal noun	ilmiantaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st ilmiantamaisillani ilmiantamaisillamme 2nd ilmiantamaisillasi ilmiantamaisillanne 3rd ilmiantamaisillaan ilmiantamaisillansa

Derived terms

• ilmiantaja

 

Related terms

• ilmiantaja, ilmianto

Further reading

• “ilmiantaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• antaa ilmi