ilkeäminen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

iljetä +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈilkeæminen/, [ˈilk̟e̞ˌæmine̞n]
  • Rhymes: -æminen
  • Hyphenation(key): il‧keä‧mi‧nen

Noun

[edit]

ilkeäminen

  1. verbal noun of iljetä
    1. bringing oneself or daring to do something
    2. having the impudence or nerve to do something

Declension

[edit]
Inflection of ilkeäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative ilkeäminen ilkeämiset
genitive ilkeämisen ilkeämisten
ilkeämisien
partitive ilkeämistä ilkeämisiä
illative ilkeämiseen ilkeämisiin
singular plural
nominative ilkeäminen ilkeämiset
accusative nom. ilkeäminen ilkeämiset
gen. ilkeämisen
genitive ilkeämisen ilkeämisten
ilkeämisien
partitive ilkeämistä ilkeämisiä
inessive ilkeämisessä ilkeämisissä
elative ilkeämisestä ilkeämisistä
illative ilkeämiseen ilkeämisiin
adessive ilkeämisellä ilkeämisillä
ablative ilkeämiseltä ilkeämisiltä
allative ilkeämiselle ilkeämisille
essive ilkeämisenä ilkeämisinä
translative ilkeämiseksi ilkeämisiksi
abessive ilkeämisettä ilkeämisittä
instructive ilkeämisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of ilkeäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

Anagrams

[edit]