Jump to content

ihmeellinen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

ihme +‎ -llinen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈihmeːlːinen/, [ˈiçme̞ːlˌline̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Hyphenation(key): ih‧meel‧li‧nen

Adjective

[edit]

ihmeellinen (comparative ihmeellisempi, superlative ihmeellisin)

  1. wonderful, amazing
  2. strange, peculiar

Declension

[edit]
Inflection of ihmeellinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative ihmeellinen ihmeelliset
genitive ihmeellisen ihmeellisten
ihmeellisien
partitive ihmeellistä ihmeellisiä
illative ihmeelliseen ihmeellisiin
singular plural
nominative ihmeellinen ihmeelliset
accusative nom. ihmeellinen ihmeelliset
gen. ihmeellisen
genitive ihmeellisen ihmeellisten
ihmeellisien
partitive ihmeellistä ihmeellisiä
inessive ihmeellisessä ihmeellisissä
elative ihmeellisestä ihmeellisistä
illative ihmeelliseen ihmeellisiin
adessive ihmeellisellä ihmeellisillä
ablative ihmeelliseltä ihmeellisiltä
allative ihmeelliselle ihmeellisille
essive ihmeellisenä ihmeellisinä
translative ihmeelliseksi ihmeellisiksi
abessive ihmeellisettä ihmeellisittä
instructive ihmeellisin
comitative ihmeellisine
Possessive forms of ihmeellinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Derived terms

[edit]
[edit]

Further reading

[edit]