huokaus

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

From huoata +‎ -us.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈhuo̯kɑus/, [ˈhuo̞̯kɑ̝us̠]
  • Rhymes: -uokɑus
  • Hyphenation(key): huo‧ka‧us

Noun

[edit]

huokaus

  1. sigh
    helpotuksen huokausa sigh of relief

Declension

[edit]
Inflection of huokaus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative huokaus huokaukset
genitive huokauksen huokausten
huokauksien
partitive huokausta huokauksia
illative huokaukseen huokauksiin
singular plural
nominative huokaus huokaukset
accusative nom. huokaus huokaukset
gen. huokauksen
genitive huokauksen huokausten
huokauksien
partitive huokausta huokauksia
inessive huokauksessa huokauksissa
elative huokauksesta huokauksista
illative huokaukseen huokauksiin
adessive huokauksella huokauksilla
ablative huokaukselta huokauksilta
allative huokaukselle huokauksille
essive huokauksena huokauksina
translative huokaukseksi huokauksiksi
abessive huokauksetta huokauksitta
instructive huokauksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of huokaus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Further reading

[edit]