huiputtaminen

Finnish

Etymology

huiputtaa +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhui̯putːɑminen/, [ˈhui̯put̪̚ˌt̪ɑ̝mine̞n]
• Rhymes: -ɑminen
• Hyphenation^(key): hui‧put‧ta‧mi‧nen

Noun

huiputtaminen

1. verbal noun of huiputtaa
   1. tricking, cheating

Declension

Inflection of huiputtaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		huiputtaminen	huiputtamiset
genitive		huiputtamisen	huiputtamisten huiputtamisien
partitive		huiputtamista	huiputtamisia
illative		huiputtamiseen	huiputtamisiin
		singular	plural
nominative		huiputtaminen	huiputtamiset
accusative	nom.	huiputtaminen	huiputtamiset
	gen.	huiputtamisen
genitive		huiputtamisen	huiputtamisten huiputtamisien
partitive		huiputtamista	huiputtamisia
inessive		huiputtamisessa	huiputtamisissa
elative		huiputtamisesta	huiputtamisista
illative		huiputtamiseen	huiputtamisiin
adessive		huiputtamisella	huiputtamisilla
ablative		huiputtamiselta	huiputtamisilta
allative		huiputtamiselle	huiputtamisille
essive		huiputtamisena	huiputtamisina
translative		huiputtamiseksi	huiputtamisiksi
abessive		huiputtamisetta	huiputtamisitta
instructive		—	huiputtamisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of huiputtaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative huiputtamiseni huiputtamiseni accusative nom. huiputtamiseni huiputtamiseni gen. huiputtamiseni genitive huiputtamiseni huiputtamisteni huiputtamisieni partitive huiputtamistani huiputtamisiani inessive huiputtamisessani huiputtamisissani elative huiputtamisestani huiputtamisistani illative huiputtamiseeni huiputtamisiini adessive huiputtamisellani huiputtamisillani ablative huiputtamiseltani huiputtamisiltani allative huiputtamiselleni huiputtamisilleni essive huiputtamisenani huiputtamisinani translative huiputtamisekseni huiputtamisikseni abessive huiputtamisettani huiputtamisittani instructive — — comitative — huiputtamisineni second-person singular possessor singular plural nominative huiputtamisesi huiputtamisesi accusative nom. huiputtamisesi huiputtamisesi gen. huiputtamisesi genitive huiputtamisesi huiputtamistesi huiputtamisiesi partitive huiputtamistasi huiputtamisiasi inessive huiputtamisessasi huiputtamisissasi elative huiputtamisestasi huiputtamisistasi illative huiputtamiseesi huiputtamisiisi adessive huiputtamisellasi huiputtamisillasi ablative huiputtamiseltasi huiputtamisiltasi allative huiputtamisellesi huiputtamisillesi essive huiputtamisenasi huiputtamisinasi translative huiputtamiseksesi huiputtamisiksesi abessive huiputtamisettasi huiputtamisittasi instructive — — comitative — huiputtamisinesi first-person plural possessor singular plural nominative huiputtamisemme huiputtamisemme accusative nom. huiputtamisemme huiputtamisemme gen. huiputtamisemme genitive huiputtamisemme huiputtamistemme huiputtamisiemme partitive huiputtamistamme huiputtamisiamme inessive huiputtamisessamme huiputtamisissamme elative huiputtamisestamme huiputtamisistamme illative huiputtamiseemme huiputtamisiimme adessive huiputtamisellamme huiputtamisillamme ablative huiputtamiseltamme huiputtamisiltamme allative huiputtamisellemme huiputtamisillemme essive huiputtamisenamme huiputtamisinamme translative huiputtamiseksemme huiputtamisiksemme abessive huiputtamisettamme huiputtamisittamme instructive — — comitative — huiputtamisinemme second-person plural possessor singular plural nominative huiputtamisenne huiputtamisenne accusative nom. huiputtamisenne huiputtamisenne gen. huiputtamisenne genitive huiputtamisenne huiputtamistenne huiputtamisienne partitive huiputtamistanne huiputtamisianne inessive huiputtamisessanne huiputtamisissanne elative huiputtamisestanne huiputtamisistanne illative huiputtamiseenne huiputtamisiinne adessive huiputtamisellanne huiputtamisillanne ablative huiputtamiseltanne huiputtamisiltanne allative huiputtamisellenne huiputtamisillenne essive huiputtamisenanne huiputtamisinanne translative huiputtamiseksenne huiputtamisiksenne abessive huiputtamisettanne huiputtamisittanne instructive — — comitative — huiputtamisinenne third-person possessor singular plural nominative huiputtamisensa huiputtamisensa accusative nom. huiputtamisensa huiputtamisensa gen. huiputtamisensa genitive huiputtamisensa huiputtamistensa huiputtamisiensa partitive huiputtamistaan huiputtamistansa huiputtamisiaan huiputtamisiansa inessive huiputtamisessaan huiputtamisessansa huiputtamisissaan huiputtamisissansa elative huiputtamisestaan huiputtamisestansa huiputtamisistaan huiputtamisistansa illative huiputtamiseensa huiputtamisiinsa adessive huiputtamisellaan huiputtamisellansa huiputtamisillaan huiputtamisillansa ablative huiputtamiseltaan huiputtamiseltansa huiputtamisiltaan huiputtamisiltansa allative huiputtamiselleen huiputtamisellensa huiputtamisilleen huiputtamisillensa essive huiputtamisenaan huiputtamisenansa huiputtamisinaan huiputtamisinansa translative huiputtamisekseen huiputtamiseksensa huiputtamisikseen huiputtamisiksensa abessive huiputtamisettaan huiputtamisettansa huiputtamisittaan huiputtamisittansa instructive — — comitative — huiputtamisineen huiputtamisinensa