huipentuminen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

huipentua +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈhui̯pentuminen/, [ˈhui̯pe̞n̪ˌt̪umine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Syllabification(key): hui‧pen‧tu‧mi‧nen

Noun

[edit]

huipentuminen

  1. verbal noun of huipentua
    1. culminating

Declension

[edit]
Inflection of huipentuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative huipentuminen huipentumiset
genitive huipentumisen huipentumisten
huipentumisien
partitive huipentumista huipentumisia
illative huipentumiseen huipentumisiin
singular plural
nominative huipentuminen huipentumiset
accusative nom. huipentuminen huipentumiset
gen. huipentumisen
genitive huipentumisen huipentumisten
huipentumisien
partitive huipentumista huipentumisia
inessive huipentumisessa huipentumisissa
elative huipentumisesta huipentumisista
illative huipentumiseen huipentumisiin
adessive huipentumisella huipentumisilla
ablative huipentumiselta huipentumisilta
allative huipentumiselle huipentumisille
essive huipentumisena huipentumisina
translative huipentumiseksi huipentumisiksi
abessive huipentumisetta huipentumisitta
instructive huipentumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of huipentuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)