hiirakka

Ingrian

Hiirakka (1).

Etymology

From hiiri (“mouse”) +‎ -kka. Akin to Finnish hiirakko.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhiːrɑkːɑ/, [ˈhiːrəkː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈhiːrɑkːɑ/, [ˈhiːrɑkːɑ]
• Rhymes: -iːrɑkː, -iːrɑkːɑ
• Hyphenation: hii‧rak‧ka

Noun

hiirakka

1. horse that has grey skin

Adjective

hiirakka (comparative hiirakamp)

1. mouse-coloured
   • 1916, Volmari Porkka, quoting Uljana Tarinaisista, “1353. Soikkola, Savimäki, III22”, in Väinö Salminen, V. Alava, editor, Suomen Kansan Vanhat Runot. Länsi-Inkerin runot‎^[1], volume III2, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, lines 1-2:

     Luojoi ratsaalla aijaa, // Hepoisella hiirakalla,

     On a steed he's riding towards the horizons, // On a mouse-coloured horse,

Declension

Declension of hiirakka (type 3/kana, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	hiirakka	hiirakat
genitive	hiirakan	hiirakkoin
partitive	hiirakkaa	hiirakkoja
illative	hiirakkaa	hiirakkoihe
inessive	hiirakaas	hiirakois
elative	hiirakast	hiirakoist
allative	hiirakalle	hiirakoille
adessive	hiirakaal	hiirakoil
ablative	hiirakalt	hiirakoilt
translative	hiirakaks	hiirakoiks
essive	hiirakkanna, hiirakkaan	hiirakkoinna, hiirakkoin
exessive1)	hiirakkant	hiirakkoint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 63