Jump to content

hiiltää

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology 1

[edit]

hiili +‎ -taa

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈhiːltæːˣ/, [ˈhiːl̪t̪æː(ʔ)]
  • Rhymes: -iːltæː
  • Hyphenation(key): hiil‧tää

Verb

[edit]

hiiltää

  1. (transitive) to char (blacken by heat)
Conjugation
[edit]
Inflection of hiiltää (Kotus type 54*I/huutaa, lt-ll gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. hiillän en hiillä 1st sing. olen hiiltänyt en ole hiiltänyt
2nd sing. hiillät et hiillä 2nd sing. olet hiiltänyt et ole hiiltänyt
3rd sing. hiiltää ei hiillä 3rd sing. on hiiltänyt ei ole hiiltänyt
1st plur. hiillämme emme hiillä 1st plur. olemme hiiltäneet emme ole hiiltäneet
2nd plur. hiillätte ette hiillä 2nd plur. olette hiiltäneet ette ole hiiltäneet
3rd plur. hiiltävät eivät hiillä 3rd plur. ovat hiiltäneet eivät ole hiiltäneet
passive hiilletään ei hiilletä passive on hiilletty ei ole hiilletty
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. hiilsin en hiiltänyt 1st sing. olin hiiltänyt en ollut hiiltänyt
2nd sing. hiilsit et hiiltänyt 2nd sing. olit hiiltänyt et ollut hiiltänyt
3rd sing. hiilsi ei hiiltänyt 3rd sing. oli hiiltänyt ei ollut hiiltänyt
1st plur. hiilsimme emme hiiltäneet 1st plur. olimme hiiltäneet emme olleet hiiltäneet
2nd plur. hiilsitte ette hiiltäneet 2nd plur. olitte hiiltäneet ette olleet hiiltäneet
3rd plur. hiilsivät eivät hiiltäneet 3rd plur. olivat hiiltäneet eivät olleet hiiltäneet
passive hiillettiin ei hiilletty passive oli hiilletty ei ollut hiilletty
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. hiiltäisin en hiiltäisi 1st sing. olisin hiiltänyt en olisi hiiltänyt
2nd sing. hiiltäisit et hiiltäisi 2nd sing. olisit hiiltänyt et olisi hiiltänyt
3rd sing. hiiltäisi ei hiiltäisi 3rd sing. olisi hiiltänyt ei olisi hiiltänyt
1st plur. hiiltäisimme emme hiiltäisi 1st plur. olisimme hiiltäneet emme olisi hiiltäneet
2nd plur. hiiltäisitte ette hiiltäisi 2nd plur. olisitte hiiltäneet ette olisi hiiltäneet
3rd plur. hiiltäisivät eivät hiiltäisi 3rd plur. olisivat hiiltäneet eivät olisi hiiltäneet
passive hiillettäisiin ei hiillettäisi passive olisi hiilletty ei olisi hiilletty
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. hiillä älä hiillä 2nd sing.
3rd sing. hiiltäköön älköön hiiltäkö 3rd sing. olkoon hiiltänyt älköön olko hiiltänyt
1st plur. hiiltäkäämme älkäämme hiiltäkö 1st plur.
2nd plur. hiiltäkää älkää hiiltäkö 2nd plur.
3rd plur. hiiltäkööt älkööt hiiltäkö 3rd plur. olkoot hiiltäneet älkööt olko hiiltäneet
passive hiillettäköön älköön hiillettäkö passive olkoon hiilletty älköön olko hiilletty
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. hiiltänen en hiiltäne 1st sing. lienen hiiltänyt en liene hiiltänyt
2nd sing. hiiltänet et hiiltäne 2nd sing. lienet hiiltänyt et liene hiiltänyt
3rd sing. hiiltänee ei hiiltäne 3rd sing. lienee hiiltänyt ei liene hiiltänyt
1st plur. hiiltänemme emme hiiltäne 1st plur. lienemme hiiltäneet emme liene hiiltäneet
2nd plur. hiiltänette ette hiiltäne 2nd plur. lienette hiiltäneet ette liene hiiltäneet
3rd plur. hiiltänevät eivät hiiltäne 3rd plur. lienevät hiiltäneet eivät liene hiiltäneet
passive hiillettäneen ei hiillettäne passive lienee hiilletty ei liene hiilletty
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st hiiltää present hiiltävä hiillettävä
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st hiiltääkseni hiiltääksemme
2nd hiiltääksesi hiiltääksenne
3rd hiiltääkseen
hiiltääksensä
past hiiltänyt hiilletty
2nd inessive2 hiiltäessä hiillettäessä agent4 hiiltämä
Possessive forms
Person sing. plur.
1st hiiltäessäni hiiltäessämme
2nd hiiltäessäsi hiiltäessänne
3rd hiiltäessään
hiiltäessänsä
negative hiiltämätön
instructive hiiltäen
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

* The third-person singular indicative form hiiltää does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd inessive hiiltämässä
elative hiiltämästä
illative hiiltämään
adessive hiiltämällä
abessive hiiltämättä
instructive hiiltämän hiillettämän
4th3 verbal noun hiiltäminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st hiiltämäisilläni hiiltämäisillämme
2nd hiiltämäisilläsi hiiltämäisillänne
3rd hiiltämäisillään
hiiltämäisillänsä
Derived terms
[edit]

Further reading

[edit]

Etymology 2

[edit]

Pronunciation

[edit]

Verb

[edit]

hiiltää

  1. third-person singular present indicative of hiiltää

Anagrams

[edit]