harsuuntuminen

Finnish

Etymology

harsuuntua +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhɑrsuːntuminen/, [ˈhɑ̝rs̠uːn̪ˌt̪umine̞n]
• Rhymes: -uminen
• Hyphenation^(key): har‧suun‧tu‧mi‧nen

Noun

harsuuntuminen

1. verbal noun of harsuuntua
   1. unraveling

Declension

Inflection of harsuuntuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		harsuuntuminen	harsuuntumiset
genitive		harsuuntumisen	harsuuntumisten harsuuntumisien
partitive		harsuuntumista	harsuuntumisia
illative		harsuuntumiseen	harsuuntumisiin
		singular	plural
nominative		harsuuntuminen	harsuuntumiset
accusative	nom.	harsuuntuminen	harsuuntumiset
	gen.	harsuuntumisen
genitive		harsuuntumisen	harsuuntumisten harsuuntumisien
partitive		harsuuntumista	harsuuntumisia
inessive		harsuuntumisessa	harsuuntumisissa
elative		harsuuntumisesta	harsuuntumisista
illative		harsuuntumiseen	harsuuntumisiin
adessive		harsuuntumisella	harsuuntumisilla
ablative		harsuuntumiselta	harsuuntumisilta
allative		harsuuntumiselle	harsuuntumisille
essive		harsuuntumisena	harsuuntumisina
translative		harsuuntumiseksi	harsuuntumisiksi
abessive		harsuuntumisetta	harsuuntumisitta
instructive		—	harsuuntumisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of harsuuntuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative harsuuntumiseni harsuuntumiseni accusative nom. harsuuntumiseni harsuuntumiseni gen. harsuuntumiseni genitive harsuuntumiseni harsuuntumisteni harsuuntumisieni partitive harsuuntumistani harsuuntumisiani inessive harsuuntumisessani harsuuntumisissani elative harsuuntumisestani harsuuntumisistani illative harsuuntumiseeni harsuuntumisiini adessive harsuuntumisellani harsuuntumisillani ablative harsuuntumiseltani harsuuntumisiltani allative harsuuntumiselleni harsuuntumisilleni essive harsuuntumisenani harsuuntumisinani translative harsuuntumisekseni harsuuntumisikseni abessive harsuuntumisettani harsuuntumisittani instructive — — comitative — harsuuntumisineni second-person singular possessor singular plural nominative harsuuntumisesi harsuuntumisesi accusative nom. harsuuntumisesi harsuuntumisesi gen. harsuuntumisesi genitive harsuuntumisesi harsuuntumistesi harsuuntumisiesi partitive harsuuntumistasi harsuuntumisiasi inessive harsuuntumisessasi harsuuntumisissasi elative harsuuntumisestasi harsuuntumisistasi illative harsuuntumiseesi harsuuntumisiisi adessive harsuuntumisellasi harsuuntumisillasi ablative harsuuntumiseltasi harsuuntumisiltasi allative harsuuntumisellesi harsuuntumisillesi essive harsuuntumisenasi harsuuntumisinasi translative harsuuntumiseksesi harsuuntumisiksesi abessive harsuuntumisettasi harsuuntumisittasi instructive — — comitative — harsuuntumisinesi first-person plural possessor singular plural nominative harsuuntumisemme harsuuntumisemme accusative nom. harsuuntumisemme harsuuntumisemme gen. harsuuntumisemme genitive harsuuntumisemme harsuuntumistemme harsuuntumisiemme partitive harsuuntumistamme harsuuntumisiamme inessive harsuuntumisessamme harsuuntumisissamme elative harsuuntumisestamme harsuuntumisistamme illative harsuuntumiseemme harsuuntumisiimme adessive harsuuntumisellamme harsuuntumisillamme ablative harsuuntumiseltamme harsuuntumisiltamme allative harsuuntumisellemme harsuuntumisillemme essive harsuuntumisenamme harsuuntumisinamme translative harsuuntumiseksemme harsuuntumisiksemme abessive harsuuntumisettamme harsuuntumisittamme instructive — — comitative — harsuuntumisinemme second-person plural possessor singular plural nominative harsuuntumisenne harsuuntumisenne accusative nom. harsuuntumisenne harsuuntumisenne gen. harsuuntumisenne genitive harsuuntumisenne harsuuntumistenne harsuuntumisienne partitive harsuuntumistanne harsuuntumisianne inessive harsuuntumisessanne harsuuntumisissanne elative harsuuntumisestanne harsuuntumisistanne illative harsuuntumiseenne harsuuntumisiinne adessive harsuuntumisellanne harsuuntumisillanne ablative harsuuntumiseltanne harsuuntumisiltanne allative harsuuntumisellenne harsuuntumisillenne essive harsuuntumisenanne harsuuntumisinanne translative harsuuntumiseksenne harsuuntumisiksenne abessive harsuuntumisettanne harsuuntumisittanne instructive — — comitative — harsuuntumisinenne third-person possessor singular plural nominative harsuuntumisensa harsuuntumisensa accusative nom. harsuuntumisensa harsuuntumisensa gen. harsuuntumisensa genitive harsuuntumisensa harsuuntumistensa harsuuntumisiensa partitive harsuuntumistaan harsuuntumistansa harsuuntumisiaan harsuuntumisiansa inessive harsuuntumisessaan harsuuntumisessansa harsuuntumisissaan harsuuntumisissansa elative harsuuntumisestaan harsuuntumisestansa harsuuntumisistaan harsuuntumisistansa illative harsuuntumiseensa harsuuntumisiinsa adessive harsuuntumisellaan harsuuntumisellansa harsuuntumisillaan harsuuntumisillansa ablative harsuuntumiseltaan harsuuntumiseltansa harsuuntumisiltaan harsuuntumisiltansa allative harsuuntumiselleen harsuuntumisellensa harsuuntumisilleen harsuuntumisillensa essive harsuuntumisenaan harsuuntumisenansa harsuuntumisinaan harsuuntumisinansa translative harsuuntumisekseen harsuuntumiseksensa harsuuntumisikseen harsuuntumisiksensa abessive harsuuntumisettaan harsuuntumisettansa harsuuntumisittaan harsuuntumisittansa instructive — — comitative — harsuuntumisineen harsuuntumisinensa