harmitus

Finnish

Etymology

harmittaa (“to irritate, annoy, vex, irk”) +‎ -us < harmi

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhɑrmitus/, [ˈhɑ̝rmit̪us̠]
• Rhymes: -ɑrmitus
• Syllabification^(key): har‧mi‧tus

Noun

harmitus

1. irritation, annoyance, vexation, irking, frustration (state of being mentally irritated or annoyed)
2. drag (as an exclamation, something disappointing)

   Voi harmitus!

   What a drag!

Declension

Inflection of harmitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative		harmitus	harmitukset
genitive		harmituksen	harmitusten harmituksien
partitive		harmitusta	harmituksia
illative		harmitukseen	harmituksiin
		singular	plural
nominative		harmitus	harmitukset
accusative	nom.	harmitus	harmitukset
	gen.	harmituksen
genitive		harmituksen	harmitusten harmituksien
partitive		harmitusta	harmituksia
inessive		harmituksessa	harmituksissa
elative		harmituksesta	harmituksista
illative		harmitukseen	harmituksiin
adessive		harmituksella	harmituksilla
ablative		harmitukselta	harmituksilta
allative		harmitukselle	harmituksille
essive		harmituksena	harmituksina
translative		harmitukseksi	harmituksiksi
abessive		harmituksetta	harmituksitta
instructive		—	harmituksin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of harmitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative harmitukseni harmitukseni accusative nom. harmitukseni harmitukseni gen. harmitukseni genitive harmitukseni harmitusteni harmituksieni partitive harmitustani harmituksiani inessive harmituksessani harmituksissani elative harmituksestani harmituksistani illative harmitukseeni harmituksiini adessive harmituksellani harmituksillani ablative harmitukseltani harmituksiltani allative harmitukselleni harmituksilleni essive harmituksenani harmituksinani translative harmituksekseni harmituksikseni abessive harmituksettani harmituksittani instructive — — comitative — harmituksineni second-person singular possessor singular plural nominative harmituksesi harmituksesi accusative nom. harmituksesi harmituksesi gen. harmituksesi genitive harmituksesi harmitustesi harmituksiesi partitive harmitustasi harmituksiasi inessive harmituksessasi harmituksissasi elative harmituksestasi harmituksistasi illative harmitukseesi harmituksiisi adessive harmituksellasi harmituksillasi ablative harmitukseltasi harmituksiltasi allative harmituksellesi harmituksillesi essive harmituksenasi harmituksinasi translative harmitukseksesi harmituksiksesi abessive harmituksettasi harmituksittasi instructive — — comitative — harmituksinesi first-person plural possessor singular plural nominative harmituksemme harmituksemme accusative nom. harmituksemme harmituksemme gen. harmituksemme genitive harmituksemme harmitustemme harmituksiemme partitive harmitustamme harmituksiamme inessive harmituksessamme harmituksissamme elative harmituksestamme harmituksistamme illative harmitukseemme harmituksiimme adessive harmituksellamme harmituksillamme ablative harmitukseltamme harmituksiltamme allative harmituksellemme harmituksillemme essive harmituksenamme harmituksinamme translative harmitukseksemme harmituksiksemme abessive harmituksettamme harmituksittamme instructive — — comitative — harmituksinemme second-person plural possessor singular plural nominative harmituksenne harmituksenne accusative nom. harmituksenne harmituksenne gen. harmituksenne genitive harmituksenne harmitustenne harmituksienne partitive harmitustanne harmituksianne inessive harmituksessanne harmituksissanne elative harmituksestanne harmituksistanne illative harmitukseenne harmituksiinne adessive harmituksellanne harmituksillanne ablative harmitukseltanne harmituksiltanne allative harmituksellenne harmituksillenne essive harmituksenanne harmituksinanne translative harmitukseksenne harmituksiksenne abessive harmituksettanne harmituksittanne instructive — — comitative — harmituksinenne third-person possessor singular plural nominative harmituksensa harmituksensa accusative nom. harmituksensa harmituksensa gen. harmituksensa genitive harmituksensa harmitustensa harmituksiensa partitive harmitustaan harmitustansa harmituksiaan harmituksiansa inessive harmituksessaan harmituksessansa harmituksissaan harmituksissansa elative harmituksestaan harmituksestansa harmituksistaan harmituksistansa illative harmitukseensa harmituksiinsa adessive harmituksellaan harmituksellansa harmituksillaan harmituksillansa ablative harmitukseltaan harmitukseltansa harmituksiltaan harmituksiltansa allative harmitukselleen harmituksellensa harmituksilleen harmituksillensa essive harmituksenaan harmituksenansa harmituksinaan harmituksinansa translative harmituksekseen harmitukseksensa harmituksikseen harmituksiksensa abessive harmituksettaan harmituksettansa harmituksittaan harmituksittansa instructive — — comitative — harmituksineen harmituksinensa

Synonyms

• (state of being annoyed): keljutus, kenkutus, ärtymys (decent), vitutus (vulgar)
• (drag): harmi

Further reading

• “harmitus”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• harmistu