harjoittamaton

Finnish

Etymology

harjoittaa +‎ -maton

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhɑrjoi̯tːɑmɑton/, [ˈhɑ̝rjo̞i̯t̪̚ˌt̪ɑ̝mɑ̝t̪o̞n]
• Rhymes: -ɑmɑton
• Hyphenation^(key): har‧joit‧ta‧ma‧ton

Adjective

harjoittamaton

1. not practicing (something)

Declension

Inflection of harjoittamaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative		harjoittamaton	harjoittamattomat
genitive		harjoittamattoman	harjoittamattomien
partitive		harjoittamatonta	harjoittamattomia
illative		harjoittamattomaan	harjoittamattomiin
		singular	plural
nominative		harjoittamaton	harjoittamattomat
accusative	nom.	harjoittamaton	harjoittamattomat
	gen.	harjoittamattoman
genitive		harjoittamattoman	harjoittamattomien harjoittamatonten rare
partitive		harjoittamatonta	harjoittamattomia
inessive		harjoittamattomassa	harjoittamattomissa
elative		harjoittamattomasta	harjoittamattomista
illative		harjoittamattomaan	harjoittamattomiin
adessive		harjoittamattomalla	harjoittamattomilla
ablative		harjoittamattomalta	harjoittamattomilta
allative		harjoittamattomalle	harjoittamattomille
essive		harjoittamattomana	harjoittamattomina
translative		harjoittamattomaksi	harjoittamattomiksi
abessive		harjoittamattomatta	harjoittamattomitta
instructive		—	harjoittamattomin
comitative		—	harjoittamattomine

Possessive forms of harjoittamaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative harjoittamattomani harjoittamattomani accusative nom. harjoittamattomani harjoittamattomani gen. harjoittamattomani genitive harjoittamattomani harjoittamattomieni harjoittamatonteni rare partitive harjoittamatontani harjoittamattomiani inessive harjoittamattomassani harjoittamattomissani elative harjoittamattomastani harjoittamattomistani illative harjoittamattomaani harjoittamattomiini adessive harjoittamattomallani harjoittamattomillani ablative harjoittamattomaltani harjoittamattomiltani allative harjoittamattomalleni harjoittamattomilleni essive harjoittamattomanani harjoittamattominani translative harjoittamattomakseni harjoittamattomikseni abessive harjoittamattomattani harjoittamattomittani instructive — — comitative — harjoittamattomineni second-person singular possessor singular plural nominative harjoittamattomasi harjoittamattomasi accusative nom. harjoittamattomasi harjoittamattomasi gen. harjoittamattomasi genitive harjoittamattomasi harjoittamattomiesi harjoittamatontesi rare partitive harjoittamatontasi harjoittamattomiasi inessive harjoittamattomassasi harjoittamattomissasi elative harjoittamattomastasi harjoittamattomistasi illative harjoittamattomaasi harjoittamattomiisi adessive harjoittamattomallasi harjoittamattomillasi ablative harjoittamattomaltasi harjoittamattomiltasi allative harjoittamattomallesi harjoittamattomillesi essive harjoittamattomanasi harjoittamattominasi translative harjoittamattomaksesi harjoittamattomiksesi abessive harjoittamattomattasi harjoittamattomittasi instructive — — comitative — harjoittamattominesi first-person plural possessor singular plural nominative harjoittamattomamme harjoittamattomamme accusative nom. harjoittamattomamme harjoittamattomamme gen. harjoittamattomamme genitive harjoittamattomamme harjoittamattomiemme harjoittamatontemme rare partitive harjoittamatontamme harjoittamattomiamme inessive harjoittamattomassamme harjoittamattomissamme elative harjoittamattomastamme harjoittamattomistamme illative harjoittamattomaamme harjoittamattomiimme adessive harjoittamattomallamme harjoittamattomillamme ablative harjoittamattomaltamme harjoittamattomiltamme allative harjoittamattomallemme harjoittamattomillemme essive harjoittamattomanamme harjoittamattominamme translative harjoittamattomaksemme harjoittamattomiksemme abessive harjoittamattomattamme harjoittamattomittamme instructive — — comitative — harjoittamattominemme second-person plural possessor singular plural nominative harjoittamattomanne harjoittamattomanne accusative nom. harjoittamattomanne harjoittamattomanne gen. harjoittamattomanne genitive harjoittamattomanne harjoittamattomienne harjoittamatontenne rare partitive harjoittamatontanne harjoittamattomianne inessive harjoittamattomassanne harjoittamattomissanne elative harjoittamattomastanne harjoittamattomistanne illative harjoittamattomaanne harjoittamattomiinne adessive harjoittamattomallanne harjoittamattomillanne ablative harjoittamattomaltanne harjoittamattomiltanne allative harjoittamattomallenne harjoittamattomillenne essive harjoittamattomananne harjoittamattominanne translative harjoittamattomaksenne harjoittamattomiksenne abessive harjoittamattomattanne harjoittamattomittanne instructive — — comitative — harjoittamattominenne third-person possessor singular plural nominative harjoittamattomansa harjoittamattomansa accusative nom. harjoittamattomansa harjoittamattomansa gen. harjoittamattomansa genitive harjoittamattomansa harjoittamattomiensa harjoittamatontensa rare partitive harjoittamatontaan harjoittamatontansa harjoittamattomiaan harjoittamattomiansa inessive harjoittamattomassaan harjoittamattomassansa harjoittamattomissaan harjoittamattomissansa elative harjoittamattomastaan harjoittamattomastansa harjoittamattomistaan harjoittamattomistansa illative harjoittamattomaansa harjoittamattomiinsa adessive harjoittamattomallaan harjoittamattomallansa harjoittamattomillaan harjoittamattomillansa ablative harjoittamattomaltaan harjoittamattomaltansa harjoittamattomiltaan harjoittamattomiltansa allative harjoittamattomalleen harjoittamattomallensa harjoittamattomilleen harjoittamattomillensa essive harjoittamattomanaan harjoittamattomanansa harjoittamattominaan harjoittamattominansa translative harjoittamattomakseen harjoittamattomaksensa harjoittamattomikseen harjoittamattomiksensa abessive harjoittamattomattaan harjoittamattomattansa harjoittamattomittaan harjoittamattomittansa instructive — — comitative — harjoittamattomineen harjoittamattominensa

Participle

harjoittamaton

1. negative participle of harjoittaa