halkeaminen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

haljeta +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈhɑlkeɑminen/, [ˈhɑ̝lk̟e̞ˌɑ̝mine̞n]
  • Rhymes: -ɑminen
  • Syllabification(key): hal‧ke‧a‧mi‧nen

Noun

[edit]

halkeaminen

  1. verbal noun of haljeta
    1. splitting
    2. fission

Declension

[edit]
Inflection of halkeaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative halkeaminen halkeamiset
genitive halkeamisen halkeamisten
halkeamisien
partitive halkeamista halkeamisia
illative halkeamiseen halkeamisiin
singular plural
nominative halkeaminen halkeamiset
accusative nom. halkeaminen halkeamiset
gen. halkeamisen
genitive halkeamisen halkeamisten
halkeamisien
partitive halkeamista halkeamisia
inessive halkeamisessa halkeamisissa
elative halkeamisesta halkeamisista
illative halkeamiseen halkeamisiin
adessive halkeamisella halkeamisilla
ablative halkeamiselta halkeamisilta
allative halkeamiselle halkeamisille
essive halkeamisena halkeamisina
translative halkeamiseksi halkeamisiksi
abessive halkeamisetta halkeamisitta
instructive halkeamisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of halkeaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]