häirikkö

Finnish

Etymology

häiritä (“to disturb”) +‎ -kkö; coined by Vexi Salmi in the 1970s. Originally a jocular coinage from a popular song, the word has become established in standard usage.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhæi̯rikːø/, [ˈhæi̯rikːø̞]
• Rhymes: -æirikːø
• Hyphenation^(key): häi‧rik‧kö

Noun

häirikkö

1. disorderly person; troublemaker, hooligan
2. internet troll

   Synonym: trolli

Declension

Inflection of häirikkö (Kotus type 4*A/laatikko, kk-k gradation)
nominative		häirikkö	häiriköt
genitive		häirikön	häirikköjen häiriköiden häiriköitten
partitive		häirikköä	häirikköjä häiriköitä
illative		häirikköön	häirikköihin häiriköihin
		singular	plural
nominative		häirikkö	häiriköt
accusative	nom.	häirikkö	häiriköt
	gen.	häirikön
genitive		häirikön	häirikköjen häiriköiden häiriköitten
partitive		häirikköä	häirikköjä häiriköitä
inessive		häirikössä	häiriköissä
elative		häiriköstä	häiriköistä
illative		häirikköön	häirikköihin häiriköihin
adessive		häiriköllä	häiriköillä
ablative		häiriköltä	häiriköiltä
allative		häirikölle	häiriköille
essive		häirikkönä	häirikköinä
translative		häiriköksi	häiriköiksi
abessive		häiriköttä	häiriköittä
instructive		—	häiriköin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of häirikkö (Kotus type 4*A/laatikko, kk-k gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative häirikköni häirikköni accusative nom. häirikköni häirikköni gen. häirikköni genitive häirikköni häirikköjeni häiriköideni häiriköitteni partitive häirikköäni häirikköjäni häiriköitäni inessive häirikössäni häiriköissäni elative häiriköstäni häiriköistäni illative häirikkööni häirikköihini häiriköihini adessive häirikölläni häiriköilläni ablative häiriköltäni häiriköiltäni allative häirikölleni häiriköilleni essive häirikkönäni häirikköinäni translative häirikökseni häiriköikseni abessive häiriköttäni häiriköittäni instructive — — comitative — häirikköineni second-person singular possessor singular plural nominative häirikkösi häirikkösi accusative nom. häirikkösi häirikkösi gen. häirikkösi genitive häirikkösi häirikköjesi häiriköidesi häiriköittesi partitive häirikköäsi häirikköjäsi häiriköitäsi inessive häirikössäsi häiriköissäsi elative häiriköstäsi häiriköistäsi illative häirikköösi häirikköihisi häiriköihisi adessive häirikölläsi häiriköilläsi ablative häiriköltäsi häiriköiltäsi allative häiriköllesi häiriköillesi essive häirikkönäsi häirikköinäsi translative häiriköksesi häiriköiksesi abessive häiriköttäsi häiriköittäsi instructive — — comitative — häirikköinesi first-person plural possessor singular plural nominative häirikkömme häirikkömme accusative nom. häirikkömme häirikkömme gen. häirikkömme genitive häirikkömme häirikköjemme häiriköidemme häiriköittemme partitive häirikköämme häirikköjämme häiriköitämme inessive häirikössämme häiriköissämme elative häiriköstämme häiriköistämme illative häirikköömme häirikköihimme häiriköihimme adessive häiriköllämme häiriköillämme ablative häiriköltämme häiriköiltämme allative häiriköllemme häiriköillemme essive häirikkönämme häirikköinämme translative häiriköksemme häiriköiksemme abessive häiriköttämme häiriköittämme instructive — — comitative — häirikköinemme second-person plural possessor singular plural nominative häirikkönne häirikkönne accusative nom. häirikkönne häirikkönne gen. häirikkönne genitive häirikkönne häirikköjenne häiriköidenne häiriköittenne partitive häirikköänne häirikköjänne häiriköitänne inessive häirikössänne häiriköissänne elative häiriköstänne häiriköistänne illative häirikköönne häirikköihinne häiriköihinne adessive häiriköllänne häiriköillänne ablative häiriköltänne häiriköiltänne allative häiriköllenne häiriköillenne essive häirikkönänne häirikköinänne translative häiriköksenne häiriköiksenne abessive häiriköttänne häiriköittänne instructive — — comitative — häirikköinenne third-person possessor singular plural nominative häirikkönsä häirikkönsä accusative nom. häirikkönsä häirikkönsä gen. häirikkönsä genitive häirikkönsä häirikköjensä häiriköidensä häiriköittensä partitive häirikköään häirikköänsä häirikköjään häiriköitään häirikköjänsä häiriköitänsä inessive häirikössään häirikössänsä häiriköissään häiriköissänsä elative häiriköstään häiriköstänsä häiriköistään häiriköistänsä illative häirikköönsä häirikköihinsä häiriköihinsä adessive häiriköllään häiriköllänsä häiriköillään häiriköillänsä ablative häiriköltään häiriköltänsä häiriköiltään häiriköiltänsä allative häirikölleen häiriköllensä häiriköilleen häiriköillensä essive häirikkönään häirikkönänsä häirikköinään häirikköinänsä translative häirikökseen häiriköksensä häiriköikseen häiriköiksensä abessive häiriköttään häiriköttänsä häiriköittään häiriköittänsä instructive — — comitative — häirikköineen häirikköinensä

Derived terms

compounds

• häirikkökarhu
• häirikkökäyttäjä
• häirikkösusi

 

Related terms

• häiriköidä
• häiriköinti

 

Further reading

• “häirikkö”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02