finiittiverbi

Finnish

Etymology

finiittinen +‎ verbi

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈfiniːtːiˌʋerbi/, [ˈfiniːt̪ːiˌʋe̞rbi]
• Rhymes: -erbi
• Hyphenation^(key): fi‧niitti‧verbi

Noun

finiittiverbi

1. (grammar) finite verb (verb inflected for person and tense)

Declension

Inflection of finiittiverbi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		finiittiverbi	finiittiverbit
genitive		finiittiverbin	finiittiverbien
partitive		finiittiverbiä	finiittiverbejä
illative		finiittiverbiin	finiittiverbeihin
		singular	plural
nominative		finiittiverbi	finiittiverbit
accusative	nom.	finiittiverbi	finiittiverbit
	gen.	finiittiverbin
genitive		finiittiverbin	finiittiverbien
partitive		finiittiverbiä	finiittiverbejä
inessive		finiittiverbissä	finiittiverbeissä
elative		finiittiverbistä	finiittiverbeistä
illative		finiittiverbiin	finiittiverbeihin
adessive		finiittiverbillä	finiittiverbeillä
ablative		finiittiverbiltä	finiittiverbeiltä
allative		finiittiverbille	finiittiverbeille
essive		finiittiverbinä	finiittiverbeinä
translative		finiittiverbiksi	finiittiverbeiksi
abessive		finiittiverbittä	finiittiverbeittä
instructive		—	finiittiverbein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of finiittiverbi (Kotus type 5/risti, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative finiittiverbini finiittiverbini accusative nom. finiittiverbini finiittiverbini gen. finiittiverbini genitive finiittiverbini finiittiverbieni partitive finiittiverbiäni finiittiverbejäni inessive finiittiverbissäni finiittiverbeissäni elative finiittiverbistäni finiittiverbeistäni illative finiittiverbiini finiittiverbeihini adessive finiittiverbilläni finiittiverbeilläni ablative finiittiverbiltäni finiittiverbeiltäni allative finiittiverbilleni finiittiverbeilleni essive finiittiverbinäni finiittiverbeinäni translative finiittiverbikseni finiittiverbeikseni abessive finiittiverbittäni finiittiverbeittäni instructive — — comitative — finiittiverbeineni second-person singular possessor singular plural nominative finiittiverbisi finiittiverbisi accusative nom. finiittiverbisi finiittiverbisi gen. finiittiverbisi genitive finiittiverbisi finiittiverbiesi partitive finiittiverbiäsi finiittiverbejäsi inessive finiittiverbissäsi finiittiverbeissäsi elative finiittiverbistäsi finiittiverbeistäsi illative finiittiverbiisi finiittiverbeihisi adessive finiittiverbilläsi finiittiverbeilläsi ablative finiittiverbiltäsi finiittiverbeiltäsi allative finiittiverbillesi finiittiverbeillesi essive finiittiverbinäsi finiittiverbeinäsi translative finiittiverbiksesi finiittiverbeiksesi abessive finiittiverbittäsi finiittiverbeittäsi instructive — — comitative — finiittiverbeinesi first-person plural possessor singular plural nominative finiittiverbimme finiittiverbimme accusative nom. finiittiverbimme finiittiverbimme gen. finiittiverbimme genitive finiittiverbimme finiittiverbiemme partitive finiittiverbiämme finiittiverbejämme inessive finiittiverbissämme finiittiverbeissämme elative finiittiverbistämme finiittiverbeistämme illative finiittiverbiimme finiittiverbeihimme adessive finiittiverbillämme finiittiverbeillämme ablative finiittiverbiltämme finiittiverbeiltämme allative finiittiverbillemme finiittiverbeillemme essive finiittiverbinämme finiittiverbeinämme translative finiittiverbiksemme finiittiverbeiksemme abessive finiittiverbittämme finiittiverbeittämme instructive — — comitative — finiittiverbeinemme second-person plural possessor singular plural nominative finiittiverbinne finiittiverbinne accusative nom. finiittiverbinne finiittiverbinne gen. finiittiverbinne genitive finiittiverbinne finiittiverbienne partitive finiittiverbiänne finiittiverbejänne inessive finiittiverbissänne finiittiverbeissänne elative finiittiverbistänne finiittiverbeistänne illative finiittiverbiinne finiittiverbeihinne adessive finiittiverbillänne finiittiverbeillänne ablative finiittiverbiltänne finiittiverbeiltänne allative finiittiverbillenne finiittiverbeillenne essive finiittiverbinänne finiittiverbeinänne translative finiittiverbiksenne finiittiverbeiksenne abessive finiittiverbittänne finiittiverbeittänne instructive — — comitative — finiittiverbeinenne third-person possessor singular plural nominative finiittiverbinsä finiittiverbinsä accusative nom. finiittiverbinsä finiittiverbinsä gen. finiittiverbinsä genitive finiittiverbinsä finiittiverbiensä partitive finiittiverbiään finiittiverbiänsä finiittiverbejään finiittiverbejänsä inessive finiittiverbissään finiittiverbissänsä finiittiverbeissään finiittiverbeissänsä elative finiittiverbistään finiittiverbistänsä finiittiverbeistään finiittiverbeistänsä illative finiittiverbiinsä finiittiverbeihinsä adessive finiittiverbillään finiittiverbillänsä finiittiverbeillään finiittiverbeillänsä ablative finiittiverbiltään finiittiverbiltänsä finiittiverbeiltään finiittiverbeiltänsä allative finiittiverbilleen finiittiverbillensä finiittiverbeilleen finiittiverbeillensä essive finiittiverbinään finiittiverbinänsä finiittiverbeinään finiittiverbeinänsä translative finiittiverbikseen finiittiverbiksensä finiittiverbeikseen finiittiverbeiksensä abessive finiittiverbittään finiittiverbittänsä finiittiverbeittään finiittiverbeittänsä instructive — — comitative — finiittiverbeineen finiittiverbeinensä

Synonyms

• finiittinen verbi

Antonyms

• infiniittiverbi