Jump to content

erottautuminen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

erottautua +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈerotːɑu̯tuminen/, [ˈe̞ro̞t̪̚ˌt̪ɑ̝u̯t̪uˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Hyphenation(key): erot‧tau‧tu‧mi‧nen

Noun

[edit]

erottautuminen

  1. verbal noun of erottautua
    1. isolating or separating oneself
    2. distinguishing oneself, being distinguished, standing out

Declension

[edit]
Inflection of erottautuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative erottautuminen erottautumiset
genitive erottautumisen erottautumisten
erottautumisien
partitive erottautumista erottautumisia
illative erottautumiseen erottautumisiin
singular plural
nominative erottautuminen erottautumiset
accusative nom. erottautuminen erottautumiset
gen. erottautumisen
genitive erottautumisen erottautumisten
erottautumisien
partitive erottautumista erottautumisia
inessive erottautumisessa erottautumisissa
elative erottautumisesta erottautumisista
illative erottautumiseen erottautumisiin
adessive erottautumisella erottautumisilla
ablative erottautumiselta erottautumisilta
allative erottautumiselle erottautumisille
essive erottautumisena erottautumisina
translative erottautumiseksi erottautumisiksi
abessive erottautumisetta erottautumisitta
instructive erottautumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of erottautuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)