erillistää

Finnish

Etymology

erillinen +‎ -tää

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈerilːistæːˣ/, [ˈe̞rilˌlis̠tæː(ʔ)]
• Rhymes: -istæː
• Hyphenation^(key): eril‧lis‧tää

Verb

erillistää

1. (transitive, uncommon) to separate, segregate, isolate

Conjugation

Inflection of erillistää (Kotus type 53/muistaa, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		erillistän	en erillistä	1st sing.	olen erillistänyt	en ole erillistänyt
2nd sing.		erillistät	et erillistä	2nd sing.	olet erillistänyt	et ole erillistänyt
3rd sing.		erillistää	ei erillistä	3rd sing.	on erillistänyt	ei ole erillistänyt
1st plur.		erillistämme	emme erillistä	1st plur.	olemme erillistäneet	emme ole erillistäneet
2nd plur.		erillistätte	ette erillistä	2nd plur.	olette erillistäneet	ette ole erillistäneet
3rd plur.		erillistävät	eivät erillistä	3rd plur.	ovat erillistäneet	eivät ole erillistäneet
passive		erillistetään	ei erillistetä	passive	on erillistetty	ei ole erillistetty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		erillistin	en erillistänyt	1st sing.	olin erillistänyt	en ollut erillistänyt
2nd sing.		erillistit	et erillistänyt	2nd sing.	olit erillistänyt	et ollut erillistänyt
3rd sing.		erillisti	ei erillistänyt	3rd sing.	oli erillistänyt	ei ollut erillistänyt
1st plur.		erillistimme	emme erillistäneet	1st plur.	olimme erillistäneet	emme olleet erillistäneet
2nd plur.		erillistitte	ette erillistäneet	2nd plur.	olitte erillistäneet	ette olleet erillistäneet
3rd plur.		erillistivät	eivät erillistäneet	3rd plur.	olivat erillistäneet	eivät olleet erillistäneet
passive		erillistettiin	ei erillistetty	passive	oli erillistetty	ei ollut erillistetty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		erillistäisin	en erillistäisi	1st sing.	olisin erillistänyt	en olisi erillistänyt
2nd sing.		erillistäisit	et erillistäisi	2nd sing.	olisit erillistänyt	et olisi erillistänyt
3rd sing.		erillistäisi	ei erillistäisi	3rd sing.	olisi erillistänyt	ei olisi erillistänyt
1st plur.		erillistäisimme	emme erillistäisi	1st plur.	olisimme erillistäneet	emme olisi erillistäneet
2nd plur.		erillistäisitte	ette erillistäisi	2nd plur.	olisitte erillistäneet	ette olisi erillistäneet
3rd plur.		erillistäisivät	eivät erillistäisi	3rd plur.	olisivat erillistäneet	eivät olisi erillistäneet
passive		erillistettäisiin	ei erillistettäisi	passive	olisi erillistetty	ei olisi erillistetty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		erillistä	älä erillistä	2nd sing.	—	—
3rd sing.		erillistäköön	älköön erillistäkö	3rd sing.	olkoon erillistänyt	älköön olko erillistänyt
1st plur.		erillistäkäämme	älkäämme erillistäkö	1st plur.	—	—
2nd plur.		erillistäkää	älkää erillistäkö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		erillistäkööt	älkööt erillistäkö	3rd plur.	olkoot erillistäneet	älkööt olko erillistäneet
passive		erillistettäköön	älköön erillistettäkö	passive	olkoon erillistetty	älköön olko erillistetty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		erillistänen	en erillistäne	1st sing.	lienen erillistänyt	en liene erillistänyt
2nd sing.		erillistänet	et erillistäne	2nd sing.	lienet erillistänyt	et liene erillistänyt
3rd sing.		erillistänee	ei erillistäne	3rd sing.	lienee erillistänyt	ei liene erillistänyt
1st plur.		erillistänemme	emme erillistäne	1st plur.	lienemme erillistäneet	emme liene erillistäneet
2nd plur.		erillistänette	ette erillistäne	2nd plur.	lienette erillistäneet	ette liene erillistäneet
3rd plur.		erillistänevät	eivät erillistäne	3rd plur.	lienevät erillistäneet	eivät liene erillistäneet
passive		erillistettäneen	ei erillistettäne	passive	lienee erillistetty	ei liene erillistetty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		erillistää		present	erillistävä	erillistettävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st erillistääkseni erillistääksemme 2nd erillistääksesi erillistääksenne 3rd erillistääkseen erillistääksensä		past	erillistänyt	erillistetty
2nd	inessive2	erillistäessä	erillistettäessä	agent4	erillistämä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st erillistäessäni erillistäessämme 2nd erillistäessäsi erillistäessänne 3rd erillistäessään erillistäessänsä		negative	erillistämätön
	instructive	erillistäen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. * The third-person singular indicative form erillistää does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	erillistämässä	—
	elative	erillistämästä	—
	illative	erillistämään	—
	adessive	erillistämällä	—
	abessive	erillistämättä	—
	instructive	erillistämän	erillistettämän
4th3	verbal noun	erillistäminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st erillistämäisilläni erillistämäisillämme 2nd erillistämäisilläsi erillistämäisillänne 3rd erillistämäisillään erillistämäisillänsä