Jump to content

epäröiminen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

epäröidä +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈepærøi̯minen/, [ˈe̞pæˌrø̞i̯mine̞n]
  • Rhymes: -øiminen
  • Hyphenation(key): epä‧röi‧mi‧nen

Noun

[edit]

epäröiminen

  1. verbal noun of epäröidä
    1. hesitating

Declension

[edit]
Inflection of epäröiminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative epäröiminen epäröimiset
genitive epäröimisen epäröimisten
epäröimisien
partitive epäröimista epäröimisia
illative epäröimiseen epäröimisiin
singular plural
nominative epäröiminen epäröimiset
accusative nom. epäröiminen epäröimiset
gen. epäröimisen
genitive epäröimisen epäröimisten
epäröimisien
partitive epäröimista epäröimisia
inessive epäröimisessa epäröimisissa
elative epäröimisesta epäröimisista
illative epäröimiseen epäröimisiin
adessive epäröimisella epäröimisilla
ablative epäröimiselta epäröimisilta
allative epäröimiselle epäröimisille
essive epäröimisena epäröimisina
translative epäröimiseksi epäröimisiksi
abessive epäröimisetta epäröimisitta
instructive epäröimisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of epäröiminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)