epäasiallinen

Finnish

Etymology

epä- (“un-”) +‎ asiallinen (“matter-of-fact”)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈepæˌɑsiɑlːinen/, [ˈe̞pæˌɑ̝s̠iˌɑ̝lːine̞n]
• Rhymes: -ɑlːinen
• Hyphenation^(key): epä‧asi‧al‧li‧nen

Adjective

epäasiallinen (comparative epäasiallisempi, superlative epäasiallisin)

1. impertinent, inappropriate, uncalled for, flippant, facetious, unbusinesslike

Declension

Inflection of epäasiallinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		epäasiallinen	epäasialliset
genitive		epäasiallisen	epäasiallisten epäasiallisien
partitive		epäasiallista	epäasiallisia
illative		epäasialliseen	epäasiallisiin
		singular	plural
nominative		epäasiallinen	epäasialliset
accusative	nom.	epäasiallinen	epäasialliset
	gen.	epäasiallisen
genitive		epäasiallisen	epäasiallisten epäasiallisien
partitive		epäasiallista	epäasiallisia
inessive		epäasiallisessa	epäasiallisissa
elative		epäasiallisesta	epäasiallisista
illative		epäasialliseen	epäasiallisiin
adessive		epäasiallisella	epäasiallisilla
ablative		epäasialliselta	epäasiallisilta
allative		epäasialliselle	epäasiallisille
essive		epäasiallisena	epäasiallisina
translative		epäasialliseksi	epäasiallisiksi
abessive		epäasiallisetta	epäasiallisitta
instructive		—	epäasiallisin
comitative		—	epäasiallisine

Possessive forms of epäasiallinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative epäasialliseni epäasialliseni accusative nom. epäasialliseni epäasialliseni gen. epäasialliseni genitive epäasialliseni epäasiallisteni epäasiallisieni partitive epäasiallistani epäasiallisiani inessive epäasiallisessani epäasiallisissani elative epäasiallisestani epäasiallisistani illative epäasialliseeni epäasiallisiini adessive epäasiallisellani epäasiallisillani ablative epäasialliseltani epäasiallisiltani allative epäasialliselleni epäasiallisilleni essive epäasiallisenani epäasiallisinani translative epäasiallisekseni epäasiallisikseni abessive epäasiallisettani epäasiallisittani instructive — — comitative — epäasiallisineni second-person singular possessor singular plural nominative epäasiallisesi epäasiallisesi accusative nom. epäasiallisesi epäasiallisesi gen. epäasiallisesi genitive epäasiallisesi epäasiallistesi epäasiallisiesi partitive epäasiallistasi epäasiallisiasi inessive epäasiallisessasi epäasiallisissasi elative epäasiallisestasi epäasiallisistasi illative epäasialliseesi epäasiallisiisi adessive epäasiallisellasi epäasiallisillasi ablative epäasialliseltasi epäasiallisiltasi allative epäasiallisellesi epäasiallisillesi essive epäasiallisenasi epäasiallisinasi translative epäasialliseksesi epäasiallisiksesi abessive epäasiallisettasi epäasiallisittasi instructive — — comitative — epäasiallisinesi first-person plural possessor singular plural nominative epäasiallisemme epäasiallisemme accusative nom. epäasiallisemme epäasiallisemme gen. epäasiallisemme genitive epäasiallisemme epäasiallistemme epäasiallisiemme partitive epäasiallistamme epäasiallisiamme inessive epäasiallisessamme epäasiallisissamme elative epäasiallisestamme epäasiallisistamme illative epäasialliseemme epäasiallisiimme adessive epäasiallisellamme epäasiallisillamme ablative epäasialliseltamme epäasiallisiltamme allative epäasiallisellemme epäasiallisillemme essive epäasiallisenamme epäasiallisinamme translative epäasialliseksemme epäasiallisiksemme abessive epäasiallisettamme epäasiallisittamme instructive — — comitative — epäasiallisinemme second-person plural possessor singular plural nominative epäasiallisenne epäasiallisenne accusative nom. epäasiallisenne epäasiallisenne gen. epäasiallisenne genitive epäasiallisenne epäasiallistenne epäasiallisienne partitive epäasiallistanne epäasiallisianne inessive epäasiallisessanne epäasiallisissanne elative epäasiallisestanne epäasiallisistanne illative epäasialliseenne epäasiallisiinne adessive epäasiallisellanne epäasiallisillanne ablative epäasialliseltanne epäasiallisiltanne allative epäasiallisellenne epäasiallisillenne essive epäasiallisenanne epäasiallisinanne translative epäasialliseksenne epäasiallisiksenne abessive epäasiallisettanne epäasiallisittanne instructive — — comitative — epäasiallisinenne third-person possessor singular plural nominative epäasiallisensa epäasiallisensa accusative nom. epäasiallisensa epäasiallisensa gen. epäasiallisensa genitive epäasiallisensa epäasiallistensa epäasiallisiensa partitive epäasiallistaan epäasiallistansa epäasiallisiaan epäasiallisiansa inessive epäasiallisessaan epäasiallisessansa epäasiallisissaan epäasiallisissansa elative epäasiallisestaan epäasiallisestansa epäasiallisistaan epäasiallisistansa illative epäasialliseensa epäasiallisiinsa adessive epäasiallisellaan epäasiallisellansa epäasiallisillaan epäasiallisillansa ablative epäasialliseltaan epäasialliseltansa epäasiallisiltaan epäasiallisiltansa allative epäasialliselleen epäasiallisellensa epäasiallisilleen epäasiallisillensa essive epäasiallisenaan epäasiallisenansa epäasiallisinaan epäasiallisinansa translative epäasiallisekseen epäasialliseksensa epäasiallisikseen epäasiallisiksensa abessive epäasiallisettaan epäasiallisettansa epäasiallisittaan epäasiallisittansa instructive — — comitative — epäasiallisineen epäasiallisinensa

Antonyms

• asiallinen

Derived terms

• epäasiallisesti
• epäasiallisuus

Further reading

• “epäasiallinen”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02