eloonjäänyt

Finnish

Etymology

eloon +‎ jäänyt < jäädä eloon (“to survive”)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈeloːnˌjæːnyt/, [ˈe̞lo̞ːnˌjæːnyt̪]
• Rhymes: -æːnyt
• Syllabification^(key): e‧loon‧jää‧nyt

Noun

eloonjäänyt

1. survivor (person who has survived something, especially if it has claimed the lives of other people)

Declension

Inflection of eloonjäänyt (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
nominative		eloonjäänyt	eloonjääneet
genitive		eloonjääneen	eloonjääneiden eloonjääneitten
partitive		eloonjäänyttä	eloonjääneitä
illative		eloonjääneeseen	eloonjääneisiin eloonjääneihin
		singular	plural
nominative		eloonjäänyt	eloonjääneet
accusative	nom.	eloonjäänyt	eloonjääneet
	gen.	eloonjääneen
genitive		eloonjääneen	eloonjääneiden eloonjääneitten
partitive		eloonjäänyttä	eloonjääneitä
inessive		eloonjääneessä	eloonjääneissä
elative		eloonjääneestä	eloonjääneistä
illative		eloonjääneeseen	eloonjääneisiin eloonjääneihin
adessive		eloonjääneellä	eloonjääneillä
ablative		eloonjääneeltä	eloonjääneiltä
allative		eloonjääneelle	eloonjääneille
essive		eloonjääneenä	eloonjääneinä
translative		eloonjääneeksi	eloonjääneiksi
abessive		eloonjääneettä	eloonjääneittä
instructive		—	eloonjäänein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of eloonjäänyt (Kotus type 47/kuollut, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative eloonjääneeni eloonjääneeni accusative nom. eloonjääneeni eloonjääneeni gen. eloonjääneeni genitive eloonjääneeni eloonjääneideni eloonjääneitteni partitive eloonjäänyttäni eloonjääneitäni inessive eloonjääneessäni eloonjääneissäni elative eloonjääneestäni eloonjääneistäni illative eloonjääneeseeni eloonjääneisiini eloonjääneihini adessive eloonjääneelläni eloonjääneilläni ablative eloonjääneeltäni eloonjääneiltäni allative eloonjääneelleni eloonjääneilleni essive eloonjääneenäni eloonjääneinäni translative eloonjääneekseni eloonjääneikseni abessive eloonjääneettäni eloonjääneittäni instructive — — comitative — eloonjääneineni second-person singular possessor singular plural nominative eloonjääneesi eloonjääneesi accusative nom. eloonjääneesi eloonjääneesi gen. eloonjääneesi genitive eloonjääneesi eloonjääneidesi eloonjääneittesi partitive eloonjäänyttäsi eloonjääneitäsi inessive eloonjääneessäsi eloonjääneissäsi elative eloonjääneestäsi eloonjääneistäsi illative eloonjääneeseesi eloonjääneisiisi eloonjääneihisi adessive eloonjääneelläsi eloonjääneilläsi ablative eloonjääneeltäsi eloonjääneiltäsi allative eloonjääneellesi eloonjääneillesi essive eloonjääneenäsi eloonjääneinäsi translative eloonjääneeksesi eloonjääneiksesi abessive eloonjääneettäsi eloonjääneittäsi instructive — — comitative — eloonjääneinesi first-person plural possessor singular plural nominative eloonjääneemme eloonjääneemme accusative nom. eloonjääneemme eloonjääneemme gen. eloonjääneemme genitive eloonjääneemme eloonjääneidemme eloonjääneittemme partitive eloonjäänyttämme eloonjääneitämme inessive eloonjääneessämme eloonjääneissämme elative eloonjääneestämme eloonjääneistämme illative eloonjääneeseemme eloonjääneisiimme eloonjääneihimme adessive eloonjääneellämme eloonjääneillämme ablative eloonjääneeltämme eloonjääneiltämme allative eloonjääneellemme eloonjääneillemme essive eloonjääneenämme eloonjääneinämme translative eloonjääneeksemme eloonjääneiksemme abessive eloonjääneettämme eloonjääneittämme instructive — — comitative — eloonjääneinemme second-person plural possessor singular plural nominative eloonjääneenne eloonjääneenne accusative nom. eloonjääneenne eloonjääneenne gen. eloonjääneenne genitive eloonjääneenne eloonjääneidenne eloonjääneittenne partitive eloonjäänyttänne eloonjääneitänne inessive eloonjääneessänne eloonjääneissänne elative eloonjääneestänne eloonjääneistänne illative eloonjääneeseenne eloonjääneisiinne eloonjääneihinne adessive eloonjääneellänne eloonjääneillänne ablative eloonjääneeltänne eloonjääneiltänne allative eloonjääneellenne eloonjääneillenne essive eloonjääneenänne eloonjääneinänne translative eloonjääneeksenne eloonjääneiksenne abessive eloonjääneettänne eloonjääneittänne instructive — — comitative — eloonjääneinenne third-person possessor singular plural nominative eloonjääneensä eloonjääneensä accusative nom. eloonjääneensä eloonjääneensä gen. eloonjääneensä genitive eloonjääneensä eloonjääneidensä eloonjääneittensä partitive eloonjäänyttään eloonjäänyttänsä eloonjääneitään eloonjääneitänsä inessive eloonjääneessään eloonjääneessänsä eloonjääneissään eloonjääneissänsä elative eloonjääneestään eloonjääneestänsä eloonjääneistään eloonjääneistänsä illative eloonjääneeseensä eloonjääneisiinsä eloonjääneihinsä adessive eloonjääneellään eloonjääneellänsä eloonjääneillään eloonjääneillänsä ablative eloonjääneeltään eloonjääneeltänsä eloonjääneiltään eloonjääneiltänsä allative eloonjääneelleen eloonjääneellensä eloonjääneilleen eloonjääneillensä essive eloonjääneenään eloonjääneenänsä eloonjääneinään eloonjääneinänsä translative eloonjääneekseen eloonjääneeksensä eloonjääneikseen eloonjääneiksensä abessive eloonjääneettään eloonjääneettänsä eloonjääneittään eloonjääneittänsä instructive — — comitative — eloonjääneineen eloonjääneinensä

Adjective

eloonjäänyt

1. surviving (who has survived something, especially if it has claimed the lives of other people)

Declension

Inflection of eloonjäänyt (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
nominative		eloonjäänyt	eloonjääneet
genitive		eloonjääneen	eloonjääneiden eloonjääneitten
partitive		eloonjäänyttä	eloonjääneitä
illative		eloonjääneeseen	eloonjääneisiin eloonjääneihin
		singular	plural
nominative		eloonjäänyt	eloonjääneet
accusative	nom.	eloonjäänyt	eloonjääneet
	gen.	eloonjääneen
genitive		eloonjääneen	eloonjääneiden eloonjääneitten
partitive		eloonjäänyttä	eloonjääneitä
inessive		eloonjääneessä	eloonjääneissä
elative		eloonjääneestä	eloonjääneistä
illative		eloonjääneeseen	eloonjääneisiin eloonjääneihin
adessive		eloonjääneellä	eloonjääneillä
ablative		eloonjääneeltä	eloonjääneiltä
allative		eloonjääneelle	eloonjääneille
essive		eloonjääneenä	eloonjääneinä
translative		eloonjääneeksi	eloonjääneiksi
abessive		eloonjääneettä	eloonjääneittä
instructive		—	eloonjäänein
comitative		—	eloonjääneine

Possessive forms of eloonjäänyt (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative eloonjääneeni eloonjääneeni accusative nom. eloonjääneeni eloonjääneeni gen. eloonjääneeni genitive eloonjääneeni eloonjääneideni eloonjääneitteni partitive eloonjäänyttäni eloonjääneitäni inessive eloonjääneessäni eloonjääneissäni elative eloonjääneestäni eloonjääneistäni illative eloonjääneeseeni eloonjääneisiini eloonjääneihini adessive eloonjääneelläni eloonjääneilläni ablative eloonjääneeltäni eloonjääneiltäni allative eloonjääneelleni eloonjääneilleni essive eloonjääneenäni eloonjääneinäni translative eloonjääneekseni eloonjääneikseni abessive eloonjääneettäni eloonjääneittäni instructive — — comitative — eloonjääneineni second-person singular possessor singular plural nominative eloonjääneesi eloonjääneesi accusative nom. eloonjääneesi eloonjääneesi gen. eloonjääneesi genitive eloonjääneesi eloonjääneidesi eloonjääneittesi partitive eloonjäänyttäsi eloonjääneitäsi inessive eloonjääneessäsi eloonjääneissäsi elative eloonjääneestäsi eloonjääneistäsi illative eloonjääneeseesi eloonjääneisiisi eloonjääneihisi adessive eloonjääneelläsi eloonjääneilläsi ablative eloonjääneeltäsi eloonjääneiltäsi allative eloonjääneellesi eloonjääneillesi essive eloonjääneenäsi eloonjääneinäsi translative eloonjääneeksesi eloonjääneiksesi abessive eloonjääneettäsi eloonjääneittäsi instructive — — comitative — eloonjääneinesi first-person plural possessor singular plural nominative eloonjääneemme eloonjääneemme accusative nom. eloonjääneemme eloonjääneemme gen. eloonjääneemme genitive eloonjääneemme eloonjääneidemme eloonjääneittemme partitive eloonjäänyttämme eloonjääneitämme inessive eloonjääneessämme eloonjääneissämme elative eloonjääneestämme eloonjääneistämme illative eloonjääneeseemme eloonjääneisiimme eloonjääneihimme adessive eloonjääneellämme eloonjääneillämme ablative eloonjääneeltämme eloonjääneiltämme allative eloonjääneellemme eloonjääneillemme essive eloonjääneenämme eloonjääneinämme translative eloonjääneeksemme eloonjääneiksemme abessive eloonjääneettämme eloonjääneittämme instructive — — comitative — eloonjääneinemme second-person plural possessor singular plural nominative eloonjääneenne eloonjääneenne accusative nom. eloonjääneenne eloonjääneenne gen. eloonjääneenne genitive eloonjääneenne eloonjääneidenne eloonjääneittenne partitive eloonjäänyttänne eloonjääneitänne inessive eloonjääneessänne eloonjääneissänne elative eloonjääneestänne eloonjääneistänne illative eloonjääneeseenne eloonjääneisiinne eloonjääneihinne adessive eloonjääneellänne eloonjääneillänne ablative eloonjääneeltänne eloonjääneiltänne allative eloonjääneellenne eloonjääneillenne essive eloonjääneenänne eloonjääneinänne translative eloonjääneeksenne eloonjääneiksenne abessive eloonjääneettänne eloonjääneittänne instructive — — comitative — eloonjääneinenne third-person possessor singular plural nominative eloonjääneensä eloonjääneensä accusative nom. eloonjääneensä eloonjääneensä gen. eloonjääneensä genitive eloonjääneensä eloonjääneidensä eloonjääneittensä partitive eloonjäänyttään eloonjäänyttänsä eloonjääneitään eloonjääneitänsä inessive eloonjääneessään eloonjääneessänsä eloonjääneissään eloonjääneissänsä elative eloonjääneestään eloonjääneestänsä eloonjääneistään eloonjääneistänsä illative eloonjääneeseensä eloonjääneisiinsä eloonjääneihinsä adessive eloonjääneellään eloonjääneellänsä eloonjääneillään eloonjääneillänsä ablative eloonjääneeltään eloonjääneeltänsä eloonjääneiltään eloonjääneiltänsä allative eloonjääneelleen eloonjääneellensä eloonjääneilleen eloonjääneillensä essive eloonjääneenään eloonjääneenänsä eloonjääneinään eloonjääneinänsä translative eloonjääneekseen eloonjääneeksensä eloonjääneikseen eloonjääneiksensä abessive eloonjääneettään eloonjääneettänsä eloonjääneittään eloonjääneittänsä instructive — — comitative — eloonjääneineen eloonjääneinensä