ehtivä

Finnish

Participle

ehtivä

1. present active participle of ehtiä

Declension

Inflection of ehtivä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative		ehtivä	ehtivät
genitive		ehtivän	ehtivien
partitive		ehtivää	ehtiviä
illative		ehtivään	ehtiviin
		singular	plural
nominative		ehtivä	ehtivät
accusative	nom.	ehtivä	ehtivät
	gen.	ehtivän
genitive		ehtivän	ehtivien ehtiväin rare
partitive		ehtivää	ehtiviä
inessive		ehtivässä	ehtivissä
elative		ehtivästä	ehtivistä
illative		ehtivään	ehtiviin
adessive		ehtivällä	ehtivillä
ablative		ehtivältä	ehtiviltä
allative		ehtivälle	ehtiville
essive		ehtivänä	ehtivinä
translative		ehtiväksi	ehtiviksi
abessive		ehtivättä	ehtivittä
instructive		—	ehtivin
comitative		—	ehtivine

Possessive forms of ehtivä (Kotus type 10/koira, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative ehtiväni ehtiväni accusative nom. ehtiväni ehtiväni gen. ehtiväni genitive ehtiväni ehtivieni ehtiväini rare partitive ehtivääni ehtiviäni inessive ehtivässäni ehtivissäni elative ehtivästäni ehtivistäni illative ehtivääni ehtiviini adessive ehtivälläni ehtivilläni ablative ehtivältäni ehtiviltäni allative ehtivälleni ehtivilleni essive ehtivänäni ehtivinäni translative ehtiväkseni ehtivikseni abessive ehtivättäni ehtivittäni instructive — — comitative — ehtivineni second-person singular possessor singular plural nominative ehtiväsi ehtiväsi accusative nom. ehtiväsi ehtiväsi gen. ehtiväsi genitive ehtiväsi ehtiviesi ehtiväisi rare partitive ehtivääsi ehtiviäsi inessive ehtivässäsi ehtivissäsi elative ehtivästäsi ehtivistäsi illative ehtivääsi ehtiviisi adessive ehtivälläsi ehtivilläsi ablative ehtivältäsi ehtiviltäsi allative ehtivällesi ehtivillesi essive ehtivänäsi ehtivinäsi translative ehtiväksesi ehtiviksesi abessive ehtivättäsi ehtivittäsi instructive — — comitative — ehtivinesi first-person plural possessor singular plural nominative ehtivämme ehtivämme accusative nom. ehtivämme ehtivämme gen. ehtivämme genitive ehtivämme ehtiviemme ehtiväimme rare partitive ehtiväämme ehtiviämme inessive ehtivässämme ehtivissämme elative ehtivästämme ehtivistämme illative ehtiväämme ehtiviimme adessive ehtivällämme ehtivillämme ablative ehtivältämme ehtiviltämme allative ehtivällemme ehtivillemme essive ehtivänämme ehtivinämme translative ehtiväksemme ehtiviksemme abessive ehtivättämme ehtivittämme instructive — — comitative — ehtivinemme second-person plural possessor singular plural nominative ehtivänne ehtivänne accusative nom. ehtivänne ehtivänne gen. ehtivänne genitive ehtivänne ehtivienne ehtiväinne rare partitive ehtiväänne ehtiviänne inessive ehtivässänne ehtivissänne elative ehtivästänne ehtivistänne illative ehtiväänne ehtiviinne adessive ehtivällänne ehtivillänne ablative ehtivältänne ehtiviltänne allative ehtivällenne ehtivillenne essive ehtivänänne ehtivinänne translative ehtiväksenne ehtiviksenne abessive ehtivättänne ehtivittänne instructive — — comitative — ehtivinenne third-person possessor singular plural nominative ehtivänsä ehtivänsä accusative nom. ehtivänsä ehtivänsä gen. ehtivänsä genitive ehtivänsä ehtiviensä ehtiväinsä rare partitive ehtiväänsä ehtiviään ehtiviänsä inessive ehtivässään ehtivässänsä ehtivissään ehtivissänsä elative ehtivästään ehtivästänsä ehtivistään ehtivistänsä illative ehtiväänsä ehtiviinsä adessive ehtivällään ehtivällänsä ehtivillään ehtivillänsä ablative ehtivältään ehtivältänsä ehtiviltään ehtiviltänsä allative ehtivälleen ehtivällensä ehtivilleen ehtivillensä essive ehtivänään ehtivänänsä ehtivinään ehtivinänsä translative ehtiväkseen ehtiväksensä ehtivikseen ehtiviksensä abessive ehtivättään ehtivättänsä ehtivittään ehtivittänsä instructive — — comitative — ehtivineen ehtivinensä

Derived terms

• ehtiväinen